Napppasin raidakkaan riimun, tunkeuduin ponin tarhaan langoista läpi vain ja tallustelin laiskan lehmäsen luo, ja yllätys oli.. Yllättävä. Kevyt, ohut Bucaksen sadeloimi oli revennyt masureunan kohdalta, kuvasta näette selkeämmin mistä kohtaan ja miten pahasti. Toivottavasti se on vielä korjattavissa, sillä muuten loimi on todella hyvä eikä päästä ollenkaan vettä lävitseen!
Syyksi epäilen ponin piehtaroimista tai kauhiaa riehumista tarhassa, kun muut juoksentelivat sinne tänne innokkaasti ja jatkuvasti vehreällä tilavalla laitumella, niin miksei Sunny menisi juoksenteluun mukaan ja nauttimaan elämästä.
Myöhemmin menimme summanmutikassa jonnekkin käyntimaastolenkille, ja iskäni halusi välttämättä tulla kävelemään mukaan. Olen joutunut meinaan itse totuttamaan ponin ilman kaveria maastolenkeille maasta käsin, selästä on ollut aina joku kävelemässä mukana, jos vaikka pikkuhirviöitä tupsahtelee nurkan takaa nälkäisinä..;)
Voin suunnilleen kertoa miten reipas kävelylenkki meni, ensin kävelimme Herttualan Ratsastuskoululle ja sen ohi vähän matkaa, käännyimme vasemmalle Taivaallammentielle, ohitimme jonkun sähköhärpäkeaseman, ja jatkoimme Taivaallammentietä suoraan ja suoraan, kunnes päädyimme tutulle Herttualantielle ja siitä Katilaan takaisin. Matkalla löysimme jonkun hyvin pienen tallin nurkan takaa, ja sepä vasta yllätti!
Ensi kerralla matkalta tulee mahdollisesti kuvia ja videoita, nyt vain kokeilimme minne tuo lenkki
menee !:)
Kentällä otin vielä reipasta ravia ja laukkaa, ja tietenkin loppukäynnit. Kaikki meni aika hyvin, vaikka tilaa oli todella vähän, sillä pienellä kentällä oli puolet kentästä Eevan pitämä tunti 3isolle hevoselle, ja puolella oli 2ISOA hevosta ja pieni ponineiti Sunny. Siinä sitten kaikki yrittävät mahtua tekemään jotain muuta kuin pientä ympyrää! Onneksi Sunny on todella nopea kääntymään, ja sujahdimme aina isojen heppojen välistä.. Niinkuin ninjat >:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti