Koulutreeniä

Ulkona on todella pimeä ilman valaisevaa lunta, sillä ainakin täällä Kangasalla lumet ovat sulaneet kaikkialta pois. Kumpa ei tulisi tätä kauheampia kurakelejä enään, vaan se kunnon hankilumi niin pääsisi hankeen ratsastelemaan ja saisi aivan ihania lumikuvia Sunnysta.

Olen koristellut Pollenkuvilla vanhan hoitoponini harjoja Sunnya varten.. Kaikissa harjoissa on jotain  koristeellista.

Sunny oli jo sisällä rouskuttumassa heiniään kun saavuin tallille, joten pääsin heti riisuilemaan ponia fleeceloimestaan ja harjailemaan pientä pörrökassaa sekä muutenkin laittamaan poniinia ratsastuskuntoon. 

Siinä samassa huomasin mitä ämpärille oli käynyt, viikon sisään jo toinen ämpäri rikki! Huhhuh, onneksi nyt ostimme kumisen saavin joka taittuu. Tosiaan Sunny ei  juo vesiautomaatista vaikka laittelinkin sinne aina porkkanoita houkuttimeksi jotta Sani oppisi juomaan, mutta eei.

Sunnyn märkää karvaa

Päätin sateen vuoksi ratsastaa kasvihuonemaanesissamme ja sen keltaisten valojen ja kamerani toimintojen vuoksi äiskäni hetken opettelun jälkeen otti kaikki kuvat salamalla.  

Sanokaa mielipiteenne, haluatteko salamalla otettuja kuvia maneesissa jotka ovat tarkempia vai hiukan heilahtaneita kuvia jatkossa? :)

Aloitin alkukäyntien jälkeen käyntityöskentelyn volteilla ja Sunny taipui ihan mukavasti, joten pian vaadin pohkeenväistöä. Oikeaan suuntaan se oli helppo nakki ilman ongelmia, mutta toiseen suuntaan Sunny on hiukan jäykempi takaosastaan joten väistön tekeminen oli vaikeaa, mutta muutamien hyvien pätkien jälkeen annoin pitkät ohjat ja annoin vähän heinää taskustani palkaksi.

Reippaassa ravissa tein isoja, loivia kiemurauria ja isoja ympyröitä sinne tänne ja välillä hidastin tahdikkaaseen käyntiin. Poni oli hiukan laiskalla tuulella, mutta pienten huomatusten kera Sunny kulki nätisti omalla moottorilla ja taipui ihan hyvin.
 
Kun olimme ravailleet tapeeksi hidastin Sunnyn käyntiin pitkin ohjin, jonka jälkeen tein harjoitusravissa muutaman loivan kiemurauran ja otin laukkaa pitkillä sivuilla tehden välillä laukkaympyröitä. Sani todella piti spurteista ja lähti aina reippaasti eteenpäin. Ympyröillä poni sillontällöin pääsi vedättämään asetuksesta pienesti lapa edellä, mutta ympyröiden jatkuttua ongelma ratkesi pois.

Laukassa ehdottelen Sunnylle selän pyöristystä, mutta poni ei toistaiseksi ole vastannut pyyntööni. En missään nimessä halua pakottaa ponia ja odotan sitä hetkeä kun Sunny itse ymmärtää sen ehdotuksistani. Kyllä se vielä tulee. :)

Laukkailun jälkeen menimme reipasta käyntiä ja välillä harjoitusraviin siirtymisiä, jotka onnistuivat todella mainiosti.

Heinää vaan tursuaa taskusta..

Lopuksi riisuin äitini avustuksella jalustimet pois ja menin tempoa vaihtelevat loppuravit. Huomasin jälleen että tuo satula on niin pehmeä istuttava, melkein kuin sohva ja että uusi satulavyö on juuri meille tarkoitettu vastinhihnan taskupiilon vuoksi.

Tallissa Sunny pääsi heti syömään heinäänsä ja samalla pesin hikiset kohdat sienellä. Tamma on kasvattanut kaulaansa pitkän talvikarvan, ja siitähän poni hikosikin eniten niinkuin myös kainaloistansakkin. Onneksi uusi kaulakappaleellinen fleece on ollut juuri näihin tilanteisiin täydellinen.

Kello oli jo melkein puoli 23 kun ajoimme tallin pihasta kotia kohti, mutta tallille jäi meidän jälkeemme yksi hevosneomistaja vielä joka usein on siellä todella myöhään aivan niinkuin mekin.

Äiskäni ja tuo toinen yökyöpeli hakivat lisää heinää, jolloin hänen hevosensa karkasi hiukan raolle jätetystä karsinastaan syömään käytävälle heinää -Sunnuyn heinää. Ovet olivat onneksi kiinni ja sain rauhassa taituroida ruunan takaisin omaan karsinaansa..:D

Mitäs meille kuuluu?

Suuri pahoitteluni hetkellisestä hiljaisuudesta, koulussa oli ja on vieläkin kiireitä kokeiden, keskeneräisten kässä- ja kuvistöiden parissa.. Muutama viikko vielä niin alkaa kauan odotettu loma! 

Onneksi joka päivä olen ehtinyt jollain ihmeellä tallille rentoutumaan Sunnyn luo, vaikkei minkäännäköistä postausta ole tullut. Kumminkin mahdollisimman pian tulee kunnolla tekstiä ja jollain tavalla muokattu video sekä toinenkin vähemmän muokattu video irtohypytyksestä.

Moni on tuskin huomannut pitkää postausta ratsastushistoriasta, voitte siihen tutustua nyt kun tässä postauksessa ei ollut paljoa tekstiä. Kiitos todella paljon teille lukijat, ja kiitos kun olette äänestäneet Joulukalenteria! Teen joka päivä luukun 24 päivään saakka :) 

Hööksin ostokset

Kävimme tänään Ylöjärvellä Hööksissä sekä Horzessa ostoksilla ja hankittavat olivat todella, todella tarpeellisia hommata kuten varmaan huomaatte luettuanne nämä teksit.

Sunnylla oli samanlaiset punaiset kumibootsit aktiivisessa käytössä yli puoli vuotta ja ne rupesivat olemaan superkärsineet. Eilen Karon puomitunnilla toisesta bootsista repesi tarrat kokonaan palasiksi, plus ne olivat aivan reikäiset ja repeytyneet joten se bootsin tapainen kumilieska päätyi roskiin :D

Valitsimme kaikista heijastinhärpääkkeistä jalkoihin heijastavat bootsit, jotka todella myös heijastavat. Rupeaa olemaan jo todella pimeä, sekä Sunny tarvitsee takajalkoihin bootsit joten mikäs sen kätevämpää kuin ostaa myöhäisille maastoreissuille nuo. 

60cm ei joustava koulusatulavyö, ehdottomasti ei joustava kun tuo Sunnyn satula joustaa joustorunkoisena jo todella paljon ja se vaan on haitaksi jos satula ja vyö molemmat joustavat paljon niinkuin nyt jonkinaikaa oli. Lisäksi 50cm venyvä vyö meni nippanappa masun ympäri ja se oli muutenkin meillä vain lainassa. Odotan innolla tuon kokeilua käytössä!

Kaulakappaleellinen fleeceloimi kuivatukseen, joten tuo saa tulla likaiseksi ja hikiseksi ilman surua, väristäkään en paljoa pidä mutta ei sillä ole niin väliä. Horzen fleeceloimet ovat hiukan hassunmallisia Sunnylle eikä onneksi tuo joudu olemaan Sunnylla kauhean kauaa päällä ainakaan liikkeessä. 

Semmoisia ostoksia tällä kertaa, pyrimme hommaamaan vain tarpeelliset ja niinhän onnistuimme tekemään. Ihme, sillä yleensä mukaan tarttuu kaikkea kivannäköistä pikkuhärpäkettä, söpöä ja muka hyödyllistä.. Tuttu tunne? :'D

Kiitän kovasti jos jaksatte painaa tekstien lopusta toiminnoista mieleisintä nappulaa, saan sillä nopeasti pientä palautetta kyseisestä postauksesta.

Jättikiitos teille ihanat lukijat ! :3

Ratsastushistoriani

Joku oli joskus kesämmällä nätisti toivonut ratsastushistoriapostausta, ja nyt päätin sen toteuttaa niinkuin lupasinkin silloin, toivottavasti tykkäätte vaikka tämä tuskin tulee olemaankaan mikään huipputeksti. Toivotaan ettei postaus ole liian pitkä ja tylsä :)

Aloitin harrastukseni ykkösluokalla olkessani joskus vuosina 06-07 hevoskärpäsen minua purtua Tavelan eli Kaupin Ratsastuskoulussa alkeiskurssilla, milloin kaikki pikkuponitkin olivat niin suuria etten päässyt maasta edes shetlanninponinkaan selkään. Hevoshulluuden ja -höperyyden ensiaskeleet saivat kunnon uranalkunsa ekalla kerralla tallilla, jolloin vain hoidimme, varustimme, taluttelimme poneja ja tutustuimme talliin sekä sen tapoihin.

Kyseinen poni on Leedi, jolla tuohon aikaan käytettiin kuolaimia että piuhoja, muutaman vuoden jälkeen ne otettiin ponilta pois ja tilalle vaihdettiin kuolaimettomat. Alla on myös viddeonpätkää tunnista, häpeän silmäni päästä. Antakaa anteeksi, poni oli todella iso ja aika laiska tasoiselleni tuolloin..:'D

Taipaleeni jatkui viikottaisilla tunneilla, kunnes alkeiskurssin molemmat osat oli käyty ja siirryimme jonkinmoisiin tasoryhmiin. Joka viikko oli tunti ja opin lisää asioita huimaa vauhtia.
Muistaakseni melkein kahden vuoden jälkeen vaihdoin päivää sekä opettajaa jolloin rupesin käymään vieläkin nykyisenkin opettajani, Karoliinan tunneilla. Silloin tällöin tunteja kävi pitämässä joku muu.

Muistaakseni olen tuossa videossa mustan ponin kyydissä, tai sen takana olevan ponin kyydissä, en millään dementikkona muista

Aloitin käymään aktiivisemmin tunneilla kahdesti viikossa, perjantaisin että lauantaisin ja kehitystä rupesi selvästi tapahtumaan esteillä sekä tietysti muutenkin, maastoesteitäkin pääsin kokeilemaan sekä uittamista. Poni jolla pääsin ensimmäistä kertaa uittamaan, on jo ollut hevosten taivaassa ikivihreillä muutaman vuoden ajan ja ikävä on kova. ~ R.I.P Daura ~

Kröhkröh.. Tuo asento on aika pro, häpeen.. No nyt vuosia myöhemmin on hyvä myöntää että pelkäsin hypätä tuolla shetlanninponilla noita maastoesteitä, sillä olin tippunut siltä vuosia aikaisemmin ekoissa laukoissa koska ukkosi sekä salamoi, ja pikkushettis sitä kovasti pelästyi enkä pysynyt äkkilähdössä kyydissä kauaa mukana. Myös "kavereiden" läsnäolo hermostutti ja sainkin tuosta aika kovaa kritiikkiä jälkeenpäin..xD

Sain suunnilleen samoihin aikoihin, luultavasti hiukan aikaisemmin hoitoponikseni Miltonin, vaikka alunperin yritin saada Sunnya siihen rooliin, mutta tammalla oli jo 3 hoitajaa ja Miltonilla vain yksi ja vaihtoehtoinani olivat nämä kaksi. Milomalo opetti minulle aivan järkyttävän paljon vaikka herra olikin kiltti ja ihana herrasmies, harmi että loppuvuosina en sillä unelmalla voinut enään mennä pitkän pituuteni vuoksi.

Muistan myös todella hyvin ensimmäinen heppaleirini kesällä 2011 Pykälämäessä, jolla oli aivan ihanaa! Hevosilla oli superjätti vehreä laidun ja ne pääsivät vapaasti myös rakennuksien luo. Koiriakin löytyi monia pennuista vanhuksiin ja hevosista pikkuvarsoista ja poneista jättiläisiin.

Kumminkin pieni tapaturma kävi minulle kesken leirin, kun estetunnilla menin Bambi-nimisellä isolla hevosella, joka nimensä mukaan hyppäsi esteet yleensä liian kaukaa ja ilmavaralla.

Alkuhypyt puoleenväliin saakka menivät oikein hyvin, mutta sitten Bambi loikkasi kaukaa esteelle ja horjahdin hypyssä alas. Tunsin kovaa kipua vasemmassa kädessäni ja kaikki ympärilläni oli kovin ylivaloisaa, en tahtonut nähdä mitään valonmäärästä paitsi epämääräisiä möhkäleitä. Avasin turvaliivini tarroista auki, mutta kipu vain yltyi yltymistään. Seuraavaksi olinkin kannettavana sisälle sohvalle makaamaan, jossa jälleen näinkin jotain. Leiri-ohjaaja käski minun liikutella olkapäästäni vasempaa kättä, ja kun sitä taaksepäin rupesin normaalisti liikuttamaan kuului kauhea rusahdus ja järkyttävä kipu yltyi, aiempaa ainakin kymmenesti suurempi.

Se todellakin huomattiin, ja sain valkoisesta verhoista sidotun kantositeen kädelleni ja lähdimme kaupunkiin terveyskeskukseen röntgeniin ja lääkärille. Siellä selvisi että solisluuni oli murtunut ja sain kunnon kantositeen. Loppuleiristä sain touhottaa kaikkea muuta, kuten ajaa maastossa kärryillä, hoidella hevosia ja koiranpentuja, mutta vikalla ratsastustunnilla nousin myös shetlanninponin selkään yksikätisenä ratsastelemaan. Muistaakseni joku otti siitä kuvankin, olen sitä pitkän aikaa yrittänyt metsästää x'D

Shetlanninponi jolla pääsin yksikätisyydestä huolimatta yömaastoon yhden leiriavustajan kanssa ajamaan ponilla, sekä samalla ponilla ratsastin viimeisenä päivänä

Muutaman viikon kannoin kantosidettä kädessäni, ja otin sen pois ennenaikojaan juuri kun olimme kesälomalla jossain lämpöisessä maassa matkailemassa enkä voinut pysyä hevosen selästä pois, joten pääsin jollekkin tallille pienelle maastovaellukselle ihanalla, hieman punaisensävyisellä hevosella jolla oli musta pystyharja. Hiukan jännitti nousta eri maassa aivan vieraan hevosen selkään ihmisten kera joiden kanssa en osannut edes kunnolla puhua, sillä vain muutama puhui englantia. Maasto oli fantastisen kaunis ja ratsastamani hevonen unelma! Yksi ilopukki siltä irtosi ja voi kun olin niin onnellinen päästessäni hevosen selkään pitkästä aikaa, tallillahan olin kumminki tietysti hoitamassa Miltonia joka viikko vaikken ratsastanutkaan.

Toisessa lämpöisessä maassa joskus myöhemmin vanhan laukkahevosen Blackin selässä maastoilemassa

Kuvassa olen pienenä jälleen jossain eri maassa heti ensimmäisen hevosen luona mikä tien vierestä löytyi.

Tavelassa eka tuntini solisluun murtumisen jälkeen oli Miltonilla estetunti, ja nautin joka hetkestä täysin siemauksin. Mikäs sen parempaa kuin päästä pitkästä aikaa rakkaimalla hoitoponilla liitämään esteistä yli, plus vielä kun ponikin oli erittäin innoissaan?
Voin joskus tehdä Miltonista tai Tavelasta ihan erillisen postauksenkin, sillä vanhoja kuvia löytyy todella paljon.

Oskulla Luomajärven hevoskievarissa tunnilla

Vuodet jatkoivat vierimistä, taidot ja tieto kehittyivät mutta heppahulluus ei laskenut ja Miltonin lisäksi sain Helmin hoitohevosekseni. Koulun tunneilla aina vain piirtelin hevosia, puheenaiheet olivat poneista ja aika kului mukavasti tallilla. Pääosin kävin vain Tavelassa, mutta olen myös ollut monissa paikoissa leireillä, kuten kahdesti Luomajärven hevoskievarilla, ekalla kerralla vain tunnilla ja toisella kerralla muutaman vuoden kuluttua leirillä, Harvialan hevostilalla, siellä Pykälämäessä ja Taikaperhosessa.

Kisailemisesta sen verran, että vasta pitkän ajan solisluun murtumisen jälkeen uskaltauduin kisoihin Miltonilla, ja kisailimme sitten Tavelan harjoitusmielisissä kisoissa monen monia kertoja, kunnes aloin kasvaa liian pitkäksi ponille ja vaihdoin ratsuni Helmiin. Heti ensimmäisissä kisoissamme 16.12.2012 voitimme meidän luokan ykkössijalla. En uskonut silloin kuulemaani! Harjoituskisojahan ne olivat mutta silti.

Linkki on tässä

Helmi voitti kyseisissä kisoissa minun jälkeeni vielä yhden radan, mutta sitten taas yksi rata meni yhdellä miehellä epäonnistuneesti. Hänen suorituksestaan löytyy youtubekanavalta awarti, jos jotakuta kiinnostaa, minun ja Helmin suoritus näkyy ylläolevassa videossa sekä youtubessa.

Samana vuonna aikaisemmin kesällä olin ollut toisiksi viimeisellä heppaleirilläni Harvialan hevostilalla, josta tuli myös paljon hyviä kokemuksia eri hevosilta ja meillä oli todella hauskaa. Se oli mukavaa vaihtelua päästä aina eri tallille kesäleirille Tavelasta.

80/90cm pysty ILMEELLÄ! 

Huomatkaa pikkuruinen kokoni tuolla ison estetaituri Kunkun selässä, enkä ole tuosta enään kasvanut. Samat pöksytkin löytyvät vielä kaapista. Tuonne olisi kiva päästä joku päivä taas vaikka tunnille ja katsomaan mitä heposia siellä vielä on, kaikki niistä kun olivat niin ihania.

Tunnit jatkuivat Tavelassa normaalisti leirin jälkeen jälleen, ja pääsin tietysti taas jokavuotiseen joulukulkueeseen, kunnes tuli uusi kesä ja viimeinen kesäleirini. Tälläkertaa se oli vuokrausleiri pienemmällä tallilla Sastamalassa, Taikaperhosen tallilla.

Saatiin tavallaan "omat ponit" koko leirin ajaksi, ja koska isoja hevosia ei ollut tarpeeksi pidemmille ratsastajille, sain toisiksi pienimmän ylikasvaneen shetlanninponin ratsukseni. Olen vieläkin täysin rakastunut Rikuun, poni oli huumorintajuinen ihanuus.. <3 Ratsastussuunnistuksessa pojanpullero söi karttani, shettis karkaili langoista kaverinsa perään, oli eloisan äänekäs.. Oih muistoja muistoja.

Riku oli kuulemma sellainen, että piti selvästi jostain henkilöstä tai sitten ei. Mikäli joku oli ruunan silmään huono tyyppi, ei poni liikkunut mitenkään mihinkään mutta onneksi tuo omistajansa mukaan piti minusta yhtä paljon kun vanhasta hoitajastaan eli todella paljon. 

Jos olisi hiukkasen enemmän rahaa pitää kahta ponia samassa paikassa, ostaisimme tuon heti, mutta snif kun raha ei kasva puussa. 

Elämä jatkui Tavelassa tuttuun tapaan, kunnes sain kuulla että talli lopettaa toukokuussa. Se oli elämäni järkyttävin uutinen, kasvoinhan puoliksi tallissa hevosten parissa. Asia tarkoitti myös kolmesta rakkaasta hevosesta luopumista, jotka olivat minun maailmani ja kaikkeni. Mutta ihme tapahtui kuin tapahtui, ja ostimme Sunnyn.. Enkä ole hetkeäkään katunut. 

Kiitos!

Toivekuvapostaus

Vihdoin ja viimein sain tämän väsättyä, kyllä kestikin. Kiitos kärsivällisyydestä! 

Kaikki nämä kuvat ovat minun mielipiteitä, sano ihmeessä omasi :)

Lempikuvia Sunnysta on paljon ja mieleni vaihtelee joka viikko, mutta tämä on ansainnut olla pitkän ajan tietokoneeni taustakuvana joten eiköhän se ansaitse paikkansa tässäkin.

Mielestäni paras yhteiskuvamme, tykkään hirmuisesti tuosta väriyhdistelmästä (oranssi auringonlasku + sänkipelto) Sunny näyttää hieman paksummalta erityisesti kaulasta ja lyhytrunkoisemmalta kuin oikeasti on, mutta ei anneta sen häirirä..:D

Jos aikasemmista kuvista kukaan ei ollut eri mieltä kanssani, nyt varmasti joku on. Ainakin joku sellainen joka on nähnyt kuviani, sillä kovin paljoa tunnelmaa tuossa monen silmään ei ole.. 

Sunnylla uittamassa joskus vuosia sitten, Tavelan ratsastuskoulun eli Sunnyn vanhan kodin ajoilta jolloin poni oli vain tuntivakkarini.

Ihan aina tämä kuva rupeaa hymyilyttämään, tuo vedessä juoksutuskerta oli niin hauska ja ihana muisto. Muunmuassa juoksutusraippa katkesi Sunnyn astuttua sen päälle, kastuin napaan saakka ja Sunnylla oli vedessä hauskaa, poni kun niin rakastaa uida ja temmeltää vedessä.

Joskus alkeiskurssilta, eli vuoden 2006 lopulta tai 2007 alusta. Pieniä videonpätkäkin löytyy kun ratsastelen tuollaisena pikkunassikkana.

Eli suitset ja tuo otsapanta :3 Eivät nuo kuolaimet, hyi ne olivat kamalat!

Videolta kaapattu, pahoittelen laatua.. Tuossa siis olen juuri pitkästä aikaa lentämässä Sunnyn rodeoista alas, se löytyy "Poni vai tiikeri"postauksesta koko videonpätkä ja samalla postaus kertoo miksi tuota tapahtuu.. :D

Tuona hyppykertana ei yhtäkään "tiikeröintiä" tai mitään ylimääräistä tullut, vaan selvisimme ehjin nahoin loppuun saakka, sekä hypyt olivat aivan superluokkaa eikä Sunnyn omia jalkasekoiluja.

Kuvasta siis puuttuu toinen punainen ja yksi tummanyönsininen huopa. Lempihuopani on punainen valkoisella ja mustalla reunalla tuossa kuvassa.

Ei nyt niin rakennekuva, mutta ainoa edes sinnepäin menevä. Kuva on päivältä jolloin Sunny saapui omistukseeni eli 23.2.

Ei mikään paras mahdollinen mutta suuntaa antava, 8.11 otettu. Suojat päässä, poni nukkuu, kiinni seinässä ettei häntä näy ja kaula näyttää superpitkältä kirahvinkaulalta..xD Muutama kilo on Sunnylle tullut lisää, koska poni ei tee enään 3 tuntia päivässä, mutta saa silti jokapäivä liikuntaa.

Päätin ottaa vain pääkuvat karvavertailuun, sillä Sunnylla muutos näkyy siitä ja kaulasta parhaiten. 

Ero ei ole kovin suuri ulkonäössä, vähän tummemmaksi Sunny muuttuu. Ja voi että se talvikarva on niin pörröinen ja pehmoinen.. :3

2013 vuoden joulukulkuekuva hoitohevosellani Helmillä, tästä kuvasta muistuu mieleen kaikki ne hyvät kokemukset ja muistot, että valitettavasti ne huonotkin mihin hevoset tai talli eivät periaatteessa liity vaan muutama tallilla käynyt henkilö.

Ehkäpä..? Oli todella vaikea valita sopiva kuva tuohon, sillä olen aivan surkea kuvaamaan ja vaikka nyt saisinkin säästettyä rahat uuteen kameraan niin kestää tovi ennenkuin opin käyttämään sitä.

Tykkään kuvan hyvästä tunnelmasta, mikä ainakin itselleni tulee tuosta mieleen ja Sunnyn punainen riimu + naru huokuvat ihanasti punaisena.

Toivottavasti kuvia ei ollut liikaa, eivätkä tekstit haitanneet. Nehän voi aina jättää lukematta. Oli todella paljon kuvia mitä olisin halunnut jokaiseen aiheeseen tunkea, mutta katsotaan sitten ehkä ensi kerralla ;)