tiistai 2. elokuuta 2016

Toinen hevonen?



Olisiko se reilua, että jollakulla ei ole yhtäkään hevosta ja minulla olisi kaksi?


Kaikkea ei voi saada, unohdanko sen?

Nimittäin en todellakaan halua unohtaa sitä.

pahoittelen postauksen epäonnistuneista kuvituskuvista, kuvaaminen on tällä hetkellä todella ruosteessa

Olen loppuelämäni kiitollinen Sunnysta,
Sunnylle itselleen että vanhemmilleni ja tunnen olevani tietynlaista velkaa heille Sunnysta

Eli millä tavoin hyvittää tämä ja mahdollisesti se toinen??


Mitä jos vanhempani joutuvat pahassa paikassa tekemään ylitöitä toisen kaviokkaan takia,
onko minulla mitään mahdollisuutta tehdä töitä opiskelun ja kahden hevosen ohessa ettei homma olisi niin epäreilua?

En meinaan halua olla yhtään enempää se itsekäs lapsi, 
jonka poni syö perheen rahat



Mitä muut ovat mieltä asiasta,
haukkuvatko he pystyyn omistajan vai hevosen? Vai molemmat?

Saanko ylimielisen pilalle hemmotellun tytön maineen joka saa kaiken mitä pyytää?


Haukkaanko liian ison palan tässä, 
pilaisinko nuoren hyvän hevosen?


..Hätiköinkö?


Yksi hevonen vie paljon rahaa,
kahdesta puhumattakaan

Vaikka perheen raha-asiat eivät kuulu perheen ulkopuolisille, 
haluan sanoa ettemme ole lähellekkään rikkaita ja käytämme rahaa säästeliäästi ja järkevästi.

jos siis hevosen ylläpitoa voi sanoa järkeväksi rahojen näkökulmasta :D


Äitini on tähän mennessä maksanut Sunnyn ylläpidon, ostohinta tuli perinnöstä,
ja isäni on hoitanut enemmän muita perheen maksuja.

Nyt isäni on ollut enemmän kiinnostunut tästä harrastuksesta, anteeksi elämäntavasta, kiitos viimeisimmän klinikkareissun ja Ypäjälle pääsyn. Hän tajusi, että haluan tehdä tätä hommaa tulevaisuudessa, ja sanoi maksavansa toisen hevosen ylläpidon monen keskustelun jälkeen.

Eli kumpikin vanhempi maksaisi yhden kaviokkaan puolihoitopaikasta vuokran.

pelottaa ja ahdistaa klikata postaus julki, miksi pitikään mennä väsäämään tämä, 
perheä lukuunottamatta asiasta ei tiedä vielä kukaan kavereistani tai tallitutuista

Pohtiessani asiaa nämä ja monet muut asiat pyörivät miellessäni, ja oli pakko päästä kirjoittamaan ajatuksia pois mielestä. Otin ison riskin julkistaessani koko ajatuksen toisesta hevosesta, kumminkin halusin kertoa teille asiasta ja olla blogissa avoimempi.


Mikäli tämä toinen hevonen ei läpäise ostotarkastusta, ei meille toista hevosta tule.
Asia on täysin kohtalon käsissä, se päättää miten tässä käy.

Tai siis toisin sanoin mysteeriponin terveydentila.



Minkälaisia ajatuksia toinen hevonen sinussa herättää? 

Ihan rehellisesti ulos vain, arvostan rehellisyyttä ja kritiikkiä


15 kommenttia:

  1. Riippuu ihan omistajista, riittääkö aika, raha ja tasapuolinen huolenpito molemmille. Toisen hevosen kanssa Sunnyn saana huomio saattaisi vähetä, mutta ei mulla ole mitään sitä vastaankaan. Jos läpäisee ostotarkastuksen, suuresti onnea :D &menestystä jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, todella paljon riippuu siitä minkälaiset omistajat ja mitä he olettavat kahden hevosen omistamisen olevan. Kaksi syliä rakkautta ja menestystä vai kaksi syliä stressiä.

      Joo samaa pelkäsin että Sunnyn huomio vähenisi, mutta toisaalta aina on parasta palata tutun ja turvallisen ponin luo. Tuo poni on sen verran tärkeä minulle ettei niin vaan jää 'kakkospaikalle', mutta aika näyttää. Ainakin haluan pitää Sunnyn huomionsaannin ykkösenä, eihän sitä tiedä kuinka kauan poni päiviä vielä piristää niin jokaisesta hetkestä on nautittava :)

      Kiitos paljon! Ja kiitos vielä todella hyvästä kommentista, se herätti hyviä ajatuksia joita on hyvä ottaa huomioon.

      Poista
  2. Sunny on aina rakas Sunny, ei se siitä miksikään muutu. Sunny ansaitsee jo päästä puolieläkkeelle.Sen verran kipuilee jo jaloistaan ajoittain. Rohkeasti vain uusiin haasteisiin. Ja hiljaa hyvää tulee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä.
      Tai siis puolieläkkeeltä kunnon eläkkeelle liikutuksella.
      Sunnya ei kukaan muu tule korvaamaan ikinä, mutta hyvä niin, arvostaa paljon enemmän Sunnyn kanssa koettuja hetkiä koska ne jäävät vain meille muistoksi eikä niitä hetkiä voi saada tismalleen samanlaisena saada toisen hevosen kanssa.
      Toisaalta toisen hevosen kanssa saa sitten niitä omia yhteisiä hetkiä, joita ei voisi kenenkään muun kanssa kokea

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisesti olisin äärettömän onnellinen sun puolesta! Sani on ansainnut puolieläkepäivänsä niin ratsastuskouluponina kuin sun opettajana. Henna sen mitä sinua ja sun perhettä tunnen niin se toinen poni ei vähennä sampsan huomiota. Sani on aina sani. Ensimmäinen hevonene on aina ensmmäinen, vaikka toinen kestäisi enemmän käyttöä. Uuden kanssa voi keskittyä taas ratsastukseen ja Sani saa lepuuttaa jalkojaan ja sen kanssa voi puuhastella maastakäsin ja käydä metsälenkeillä ja kaikkea muuta vastaavaa.

      Poista
    2. Sä oot kyllä ihana <3
      mitä mä voin sanoo tollaseen täydelliseen kommenttiin, sanoit kaiken tarvittavan mikä rauhoitti.
      Sunny on kyllä ollut parhain ratsastuksenopettaja ja opettanut niin paljon kaikesta muustakin hevosenpidosta, kivoista että ei niin kivoista asioista. Ratsastuskoulutausta on ollut ponille rankka henkisesti että fyysisesti kun ei sinne oikein kuulunut, ja nyt kun tietää totuuden jalkojen kunnosta ei todellakaan halua kiusata vanhaa ponia.

      Niimpä, Sunnyn kanssa touhutaan jatkossa kaikkea rentoa, aivojumppaa ja mukavaa tekemistä, sellaista mistä poni tykkää ja mistä tulee vähän liikuntaakin, mutta tavoitteellista menoa ei meille enään tule ja hyvä niin. Eläke on enemmän kuin ansaittu.
      Ja joo Sani pysyy aina Sanina, elämäni poni ei niin vaan jää ilman huomiota, ja jos huomio herpaantuu vahingossa hetkeksi aikaa niin neiti kyllä ilmoittaa siitä kovaan ääneen. :D

      Poista
  4. Jos haluaa harrastaa treenata aktiivisesti, niin toisen ponin hankkiminen on järkevä ratkaisu. Synny pääsee viettämään kevyempää elämää, ja itse pääset treenaamaan kunnolla uuden kaviokkaan kanssa, joten kaikki voittaa. Ja jos kerran itsellä mielenkiinto riittää kahta ponia hoitaa, niin miksei. Tietenkin itselläni pieni kateus iskee aina, kun kuulen joskun hankkivan uuden hepan, mutta oikeasti olen iloinen puolestasi ja toivotan hyviä hetkiä ponin kanssa mikäli se omistukseesi pääsee! :)

    ps. Mikäli kiinnostaa, voisin Julle-ponin antaa pitkäaikaiseen ylläpitoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se treenaaminen aina kivaa, mutta niin ne maastolenkit ja muut yhteiset hetket ovat yhtä tärkeitä. Mielestäni kaikki liikutus on hyvä pitää tasapainossa. Ei liikaa kentällä tai maastossa ettei kyllästy.

      Mitä enemmän saa touhuta heppojen kanssa niin sitä enemmän myös jaksaa tehdä kaikkea muutakin, yllättävän hyvä virtalähde vaikkei kyllä halvimmasta päästä.. :D Tietenkään en voi kirjoittaa kiveen että kiinnostus pysyy, mutta uskon että kiinnostusta koetteleva aikakausi on mennyt ohi eikä tulisi mieleenkään heittää hanskoja tiskiin. Varmaksi tosiaan ei voi sanoa, mutta toisen hevosen myötä harrastaminenkin monipuolistuu ja näin ollen mielenkiinto pysyy helpommin vaikeimpinakin aikoina.

      Näimpä, ei Sunnyn tarvitse enään olla 'reenitoveri' vaan hoitaa virkeän vanhuksen virkaa ja pysyä tukipilarina, kun ja jos toinen tulee. Ja vaikkei tulisikaan, niin samalla tavalla mentäisiin.

      Ymmärrän varsin hyvin, ja on superihanaa kun kerroit! Arvostan tosi paljon, koska esimerkiksi anonyymeillä/kaikilla ihmisillä ei ole yleensä vain puhtia tulla kertomaan kateus fiksussa ja suorassa muodossa vaan juuri sillä toisella reitillä.. :D Itse olen aina kateudesta vihreä nähdessäni jollain kotitallin omassa pihassa, muttei auta kuin vaan huokaista ja sanoo itselleen että tota varten on tehtävä hommia ja kyllä se sieltä sitten tulee kun tarpeeksi kurottaa ja malttaa.

      Oi vitsi oon tosi otettu tarjouksestasi, en olis koskaan uskonu mitään tuollaista mahollisuutta! Mutta valitettavasti ollaan kiinnitetty silmät tiettyyn kauramopoon, mikä ei ole tietenkään kovin fiksua, mutta voidaan pistää vakavasti harkintaan mikäli tuo ei läpäise ostotarkastusta, ihan törkeen iso kiitos sulle! Ei tämmösiä tarjouksia iha jokanen uskalla antaa :)

      Ja tarjouksen lisäksi kiitos ihanasta kommentistasi, oot aina jaksanut piristää mieltä! Mun pitäisi ottaa mallia susta ja sun tavasta kertoa asiat, ei kuulu kommentoiminen vahvuuksiin.. :D

      Poista
    2. Hui ku siitä tulikin kauhee romaani....!

      Poista
    3. Aivan, itse en ole ikinä ollut erityisen kiinnostunut "vakavasta" treenaamiesta, mutta monipuolinen harrastelu hepan kanssa tekee vaan hyvää ihan molemmille. Välillä väännetään tarkkoja kuvioita, ja seuraavana päivänä mennään pitkälle ja rauhalliselle maastolenkille, ja kolmantena päivänä tehdään sitten maastakäsinharjoituksia (jotka ovat itseasiassa mielestäni tosi tärkeä osa heppapuuhia). Ja hei, tietenkin toivon, että löydätte juuri sellaisen ponin mikä tuntuu hyvältä, mutta mikäli nyt kävisi niinkin kurjasti ettei katsomanne poni teille päätyisi, niin palaile ihmeessä asiaan mikäli tuollainen vähän ilkikurinen mutta niin ihana poni kiinnostaa :D Ja vaikeaa laittaa ikävää kommenttia näinkin ihanaan blogiin, tänne on helppo kirjottaa positiivisia kommentteja, koska tykkään oikeasti kovasti blogistasi! Kuten olen jo ennenkin maininnut, selkeästi oman TOP3:n kärjessä blogisi! :) ♥

      Poista
    4. Samoilla linjoilla, monipuolisuutta ja hauskaa yhdessä viettoa ja maastakäsintyöskentely on mielestäni kaiken perusta :)
      Jullehan on kanssa niin ihana kaveri että jos raha (..ja aika) riittäisi kolmen ylläpitoon niin eiköhän Julle olisi se poni joka saapuisi matkaan mukaan. Ja ehdottomasti palailen jos tuon kanssa käy nyt hupsusti :) On niin vaikea uskoa noita vikoja lauseita todeksi, tosi ihanasti sanottu! Ja vielä ihanampaa että jaksat aina raapustaa mielipiteesi julki, arvostan sitä hirmu paljon. Ei voi kuin kiitellä tuhannesti <3

      Poista
    5. Onko tuo Sunny wikneriltä ostettu? Siellä oli nimittäin shettis joka oli myös Sunny niminen ja ruskea täpläinen?

      Poista
    6. Ei ole sama Sunny, tämä on isompi risteytysponi ja tullut meille Tavelan/Kaupin ratsastuskoulusta :)

      Poista