Rakastunut

Ollaan Dragonin kanssa keretty viikon päivät katselemaan toistemme naamoja, ja voin viimein sanoa, että olen rakastunut tähän nelijalkaiseen. 

Tässä samaisessa viikossa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, hyviä että huonoja hetkiä. Huonoon hetkeen voisi laskea keskiviikon paniikkikohtaus Dracon jäädessää yksin talliin, kun en kiireessä tajunnut tarkistaa että tallissa olisi joku muu hevonen. Vaaratilanne oli päällä, melkein sain kylkiluita murrettua kun hevonen syöksähteli karsinassa päin, nousi pystyyn, juoksi ympyrää ja pyrki ovesta pois.
   
Näin ei saisi tehdä, mutten muutakaan keksinyt, joten rupesin syöttelemään nameja, että huomio keskittyisi niihin ja minuunpäin, silloin se hevonen ei ainakaan pomppisi siinä ja mahdollisesti satuttaisi itseään. Ihme ja kumma, se toimi ja päästiin turvallisesti ovea tai mitään muuta hajoittamatta suhteellisen rauhallisesti pihalle.

Hyviin hetkiin voisi laskea hetken, jona kävimme ensimmäistä kertaa selästä käsin maastossa. Sen, kun kaviot saa ongelmitta putsattua aikaisempien päivien painimisen jälkeen. Sen, kun ruuna on oppinut istunnalla pysähdyksen ääniavun tuella. Monia muita hyviä hetkiä löytyy, ihan taluttamisesta lähtien näinkin lyhyeen aikaan sisältyen.

Silmät ovat jo paljon paremman näköiset, ja rähmintä on selvästi vähentynyt, muttei loppunut

Vanhempani tulivat morjestamaan Ypäjälle hevosia ja katsomaan olenko hengissä vielä, samalla äiskäni suostui kuvailemaan minun ja Dragonin treenailua. Teen ratsasteluista erillisen postauksen, jottei tästä tule kilometrin mittaista pötköä.

Lisäksi saatiin muutamia yhteiskuvia, jotka onnistuivat edes pikkasen paremmin kuin viime yrittämällä, vaikka vieläkin pilasin suurimman osan niistä. :D

Äänitorvi toitottamassa

Nuuhnuuh nakkisormet

Vähän väsynyttä porukkaa

<3

Päivä päivältä rakastun enemmän ja enemmän tähän kauramopoon, ja joka päivä rakastun Sunnyyn uudestaan ja uudestaan.