Kuolaimen vaihto

Halusin vaihtaa mahdollisimman pian Dragonille pehmeämmät kuolaimet, ruunan mukana tuli vipuvarrelliset ja ne saivat D:een katoamaan edestä tyhjäksi, yleensä kuolaimen taakse linkkuun kevyttäkin tuntumaa pakoon, ja poni oli todella hermostunut suustaan. Saatiin asiaa korjailtua jonkin verran edellisellä kuolaimella, kun herra huomasi ettei kukaan häntä sinne linkkuun pakota, mutta halusin silti päästä eroon niistä.

Perjantaina kävin sitten ostamassa perus kolmipalan, ja samaisena päivänä äitini pääsi kuvaamaan meidän menoja, joten nämä kuvat ovat ensimmäiseltä ratsastuskerralta kolmipalalla. Eron huomasi pikkuhiljaa, ja selvästi ponista tuntui vipuvartta paremmalta tämän kanssa.

Vanha kuolain

Uudet kuolaimet ja uusi huopa, nyt kelpaa treenata!

Aion mahdollisimman pian luopua kokonaan alaturpiksesta, ja suunnitelmissa olisi vaihtaa koko setti meksikolaiseen turparemmiin

Tallilla oli ruuhka päällä, koirat riehuivat, vanhemmat puhuivat jatkuvasti eri aiheista ja yleisesti oli kauhea sählinki päällä, eikä tiedettävästi herneen kokoiset aivoni kestä sellaista määrää asiaa, ja yleensä jotain pääsee tapahtumaan härdellin takia. No, onneksi ei ehtinyt tapahtumaan mitään vakavempaa, mutta menin hyppäämään Dragonin selkään ilman kypärää. Äitini oli kokoajan vieressä, ja vasta selkään päästyäni kysyi: "Eks sää laita kypärää?" Siinä vaiheessa tajusin, että kypärä oli maassa nojaamassa kentän tolppaa vasten.
   Dracon kanssa on vielä hiomista selkäännousussa, joten siinä olisi saattanut käydä pahastikkin, mutta onneksi poika oli nätisti ja käveli vain muutaman askeleen eteenpäin. Mitään aikeita minulla ei tosiaankaan ollut ratsastaa ilman kypärää - edes sitä kolmea askelta :D

Edellisenä päivänä olin mennyt suihkuun ilman pyyhettä, pitäisiköhän käydä dementiatesteissä?

Juuri ennen selkäännousua.. 

Häslinki tietenkin vaikutti myös reenailuihin suurella kädellä, mutta siihen pitää oppia. Niin ratsun kuin kuskinkin, ilman että tuollaisia unohteluita sattuu.

Virallista tehtävää emme kyseisestä syystä tehneet, mutta pidin huolta asetuksesta ja reittien tarkkuudesta ja tehtiin paljon ympyröitä. Myyntitallilla Dracolla oli ratsastettu pääasiassa suoraa uraa pitkin, joten siihen nähden käännökset rupeavat olemaan jo tosi sukkelia eivätkä vain kaatumisia.

Kuski ei oikein keskittynyt omaan vaikuttamiseen ja itseensä, ja sen huomaa. Aivoni olivat täysin buukatut, ja keskittymiskyky oli ihan miinuksen puolella, mutta loppua kohden pystyttiin hälinästä huolimatta rauhoittumaan ja keskittymään.

 Tätä haluan, eteen-alas venytystä :)

 Lisää tätä

Eikä tätä. Tälläiseksi Dragon on alunperin ratsastettu

 Murhaava katse kentän laidalle muovitötsän kanssa telmivään koiraan, vaikka ollaan kyllä muuten ihan kavereita sen tassuttelijan kanssa

Kröhöm..

 Taas pällistelemässä paria muuta koiraa..

 Mielellään ottaisi painoa takaosalle ja olisi ryhdikäs, mutta ei tarvitse vielä. 

Eka selkään lihaksia, jookos?

Dragon ylisuorittaa, koska se on ratsastettu liian korkeaan muotoon lihaskuntoonsa nähden ja haluan opettaa sen venyttämään itseään että lihakset kasvaisivat. Sitten vasta nostetaan pikkuhiljaa muotoa.

En halua linkussa kulkevaa jalkavikaista ja lihaskipeää hevosta, ja oikeinpäin kulkeminen vaatii aikaa. Käynnissä eteen-alas venytys toimii jo suurinpiirtein oikein, mutta ravissa Draco ei venytä juuri ollenkaan, vähän vain pidentää kaulaa. Se on jo edistystä, mutta matkaa riittää vielä.

 Ravissa vipukuolaimella Dragon katosi heti kaula kaarelle linkkuun, onneksi ei tee sitä tällä kolmipalalla, vaan pysyy pikemminkin luotiviivan yläpuolella

Unohdin kokonaan mainita häslinkilistassa juoksutettavan hevosen, sen ja esteiden takia työskentelytilaa oli todella vähän

Vähän karkaa lavasta ulospäin

 Ei näin

 Tähän suuntaan Dragon asettuu paljon vaikeammin, ja itsekkin väännyn näköjään banaaniksi yrittäessäni asettaa ratsua, ja sehän vain pahentaa tilannetta

Voisin raapustaa joku päivä ihan oman postauksen omista periaatteistani (jotka noudattavat pitkälti klassista ratsastusta), sillä harva paikka tai opettaja opettaa enään klassista ratsastusta. Siihen kuuluu monia keskusteluja herättäviä aiheita, mitkä olisi tärkeä saada pinnalle, sillä se toisi lisää vaihtoehtoja omaan ratsastukseen ja luultavasti hevoselle mukavampaa oloa, kun ratsastaja osaa enemmän pehmeitä, mutta toimivia apuja. Vaikka näin ruusuisesti kirjoittelen täällä ruudun toisella puolella, olen täydellisen epätäydellinen ja kaukana siitä ratsastajasta mikä haluaisin olla.

 Erimielisyyksiä suunnasta..

Tähän lopetettiin, ja otettiin parit yhteiskuvat vielä päälle.

On se kyllä niin hieno mies :)

Loppukäynnit käytiin ekaa kertaa ratsain maastossa, eivätkä pyöräilijätkään saaneet suurempaa jännitystä aikaiseksi ja Dragon käyttäytyi kuin vanha konkari. Huomenna yritän lähteä yksin tämän kanssa maastoon selästä käsin, saa nähdä mihin päädytään.. :D

Kokeillaan nyt rauhassa tätä kolmipalaa, vaihtoehtoina on myös waterford, hackamore ja oliivikolmipala.

Mitä kuolaimia te käytätte, millaisilla hevosilla ja miksi?