Varusteetta meno

Muutama päivä sitten kokeilimme hetken aikaa Sunnyn kanssa varusteetta menoa, ja tämä herätti paljon erilaisia ajatuksia pääkopassani, joita haluan tuoda ulkoilmaan esille.

Videolta kaapattuja, pahoitteluni laadusta! (Sattuu omiinkin silmiinkin :D)

Ensinnäkin lähdetään liikkeelle siitä että hevosella ei ole varusteita joten hevosta ei voi pakottaa tekemään yhtään mitään. Kaikesta on aivan pakko keskustella keskustella ratsun kanssa ja varmasti ratsastajan voimakeinot kostautuvat heti ja lopputulos saattaa olla hiekan maistelua.

Ratsastaja joutuu käyttämään pelkästään jalkojaan, tasapainoaan, ääntään ja istuntaansa hevosen ohjaamiseen ellei hevosta ole opetettu kaulanaruun.
 Ohjissa ei ole siis mitään mahdollista "roikkua" tai ohjata kun niitä ei edes ole, mutta niinhän ratsastuksen pitäisi olla varusteillakin menossa! Eli tarkemmin selitettynä ohjillahan pitäisi vain asettaa sekä taivuttaa,

Namihetki! Poni oli aivan ihmeissään koko ratsastusksen ajan kun suitsia ei ollutkaan päässä

Asioista pitäisi neuvotella hevosen kanssa varusteillakin (ilman varusteita on "pakko") eikä pakottaa yksimielisesti ratsua tekemään mitä kuski haluaa, esimerkiksi voimakeinoin ja tätä voi olla vaikea ymmärtää.
 Toki tilanteet voivat olla erilaisia, mutta perus rauhallisessa tilanteessa kun haluaa kääntyä, käyttää ensin pehmeät avut; katse minne ollaan menossa, paino, pieni lonkan linjaus käännöksen suuntaan ja vasta tämän jälkeen herkästi pyytää pohkeella kääntymään eikä ensimmäisenä yllättää (joka aina todella häiritsee hevosen tasapainoa) hevosta iskemällä kääntävät pohkeet kylkiin ja kääntämällä ohjasta.

Pyrin aina itsekin tuohon, mutta kädellisenä olentona se ei aina onnistu, kuten Sunnyn pukitellessa nostan liian rajusti käden ylös jotta pää nousisi ylös, ja sitten myöhemmin suutahtaa itselleen kuinka olisi ansainnut mielummin tipahtaa.

Pointtini oli että ratsastuksen ei siis pitäisi järkyttävää määrää muuttua vaikka mentäisiin eri varusteilla tai ilman varusteita mikäli palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ja luottamus on molemminpuolista.
 Tietenkin hevosella on oma mielipide ja omat päivänsä eikä aina voi onnistua. Joskus intoa on liikaakin, niinkuin ratsastajallakin on omat päivänsä ja mielentilansa.

Varusteetta meno kumminkin kasvattaa hevosen ja ihmisen suhdetta kun kuunnellaan hevosta, mutta toisaalta meno on ollut aikamoinen muotivillitys eikä sitä varten ole valmistauduttu ollenkaan ja lopputulos ei ole aina ollut kovin kaunista kun jarruja ei olekkaan löytynyt.
  Treenaamalla maastakäsin suhdetta, ratsastamalla muullakin kuin käsillä ja opettamalla hevosen pysähtymään miten haluat, auttaa todella tulevaa ratsastelukertaasi varusteetta ja se on silloin turvallisempaakin.

Valmentajani tosin sanoi, että oikeasti sinullahan ei ole hevosen selässä mitään kontrollia koskaan ollutkaan, se vain rauhottaa ihmistä "hallita" tilannetta.
 Todellisuudessahan monisatakiloinen hevonen voisi vaikka samantien heittää ratsastajansa pusikkoon ja riehua miten haluaa, mutta nämä ihanat eläimet pyrkivät miellyttämään ihmistä ja sitä tulee kunnioittaa. :)

Linkki videoon

Sunnylta odotin pukkiriehuntaa, mutta poni kuuntelikin todella hyvin ja oli erittäin ihmeissään mitä nyt tapahtuu ja tämä kerta oli vain kokeilua eikä poni vielä ihan tajunnut vapauttaan, ensi kerralla laitan satulan selkään ja mennään vähän lujempaakin ilman suitsia. :)

Onnistunutta loikkimista

Bad hair day?? 

Tämä kuukausi on ollut varsinaista estetreeniä, melkein joka viikko ollaan hypätty 1-2 kertaan josta pahoitteluni että blogi pursuaa tällä hetkellä estepostauksia.

Tänään hypytin ponia aluksi maastakäsin muutamat hypyt, koska Sunnylla oli ollut edellinen päivä pelkkää hölläilyä ja ylimääräistä hömppäenergiaa oli päässyt kerääntymään jonkin verran.
 Esteillä kumminkaan ponilla ei ollut ylimääräistä intoa pukitella, juoksennella tai kaasuttaa täysillä vaan ylimääräinen energia kohdistui maisemien hämmästelyyn.

Bojoing! Pieni ilmavara??

Hypätessäni selkään, aloitimme hyppelyn vasta onnistuneen ja hallitun ravailun jälkeen, sillä aluksi poni juoksi kuin päätön kana lujaa hirnuen ja huomio visusti maisemissa.

Ensimmäinen hyppäämämme este oli sininen ristikko, ja onnistuneiden hyppyjen jälkeen siirryimme 45cm punaiselle pystylle, ja myöhemmin nostimme sinisen ristikon 50cm pystyksi.

Yhtäkään kertaa Sunny ei tiputtanut eikä kieltänyt ja hypyt olivat mitä mainioinpia yhtä jalkasekoilua lukuunottamatta, mutta esteiden välissä Sunny todella kuumeni - kyllä tuo lihava lehmä kuumeni - pyrki laukkailemaan koko ajan ja hyppäilemään esteitä jättimäisestä ja nopeasta laukasta.

Kumminkin molemmilla oli hirmuhauskaa, poni jaksoi odottaa hyvin ennen estettä ja keskittyä jalkoihinsa, enkä uskonut uljaan estetykin olevan oma pieni lehmäponini mutta olihan se! :)

 Ainoa hupsu hyppy jalkasekoilulla

Kiitokseksi maistuva iltapala tuhansin rapsutuksin hyvästä treenistä :)

Ekoissa estekisoissa

22.4 Pohtiolammella oli estekisat ja lähdimme kokeilumielessä hyppäilemään sinne ristikkoluokkaa, sillä ainoa tavoitteemme oli selvitä hengissä radalta. :D

Matka Pohtikselle sujui maastoreittiä tassutellen ja olimme niukin naukin ajoissa kisapaikalla, mikä kostautui radan opettelussa jonka jouduin opettelemaan alle 5 minuutissa, sekä sen jälkeen oli jo kova kiire verkkailemaan.

Verkkailessani Sunny oli aivan kamala suoraan sanottuna eikä kyllä keskittynyt ollenkaan! Heti laukkaa nostaessani poni päätti pukitella, ilmeisesti neiti innostui vähän liikaa suuresta hevosmäärästä eikä tahtonut pysyä nahoissaan. Parit kirosanat päästin suustani ja jatkoimme sitten verkkailua laukassa.
 Ensimmäiset hypytkin olivat hirveämpää hirveämpiä, ponnistuspaikat olivat ihan hukassa ja ylitystapa sitäkin huonompi. Sunny ei ollut ollenkaan kuulolla, vaikka kuinka yritin auttaa ponia odottamaan.

Onneksi jonkin ajan (tuhannen kaahotusravikierroksen) päästä poni huomasi minutkin siellä kyydissä ja rupesi paremmin kuuntelemaan ja kas ihme, esteetkin rupesivat onnistumaan kun kuskia kuunnellaan.

Radalla tuli 8 virhepistettä, kun ensimmäisellä munausesteellä poni rupesi kyselemään mennänkö yli vai ei, ja jouduin pyytämään ponia reippaammin eteenpäin eikä Sunny ehtinyt miettiä laisinkaan jalkojaan, joten tiputus oli 50% minun syyni ja 50% ponin syy.
 Toinen este jonka heitimme alas oli 100% oma syyni, pyysin liikaa ponille vauhtia liian lähellä estettä, joka sai ponin hätäilemään ja sekoittamaan jalat.

Sunny on tosiaan esteponina aika hankala, sillä joudut huolehtimaan kaikesta itse selästä käsin, jopa neidin sotkuisista jaloista ja joskus tämäkään ei riitä, milloin kohtalo on päättänyt Sunnyn sekoilevan jaloillaan puomin alas etkä mahda asialle mitään.
 Lehmäni ei myöskään koskaan korjaa ratsastajan virheitä, toisinkuin monet muut hevoset tekevät - edes joskus.

Ensimmäinen pudotus, poni kyseli mennäänkö vai eikö

"Laaatuaa", videolta kaapattu. Toinen pudotus, sain ponin hätäilemään pyytämällä liian läheltä estettä eteenpäin

Linkki videoon, muistakaa vaihtaa HD mutterista ;)


Tässä eri näkökulmasta sama, linkki youtubeen ja linkki suoraan dropboxiin

Lisäksi Sunnya ei Tavelassa pitkään aikaan edes otettu estekisoihin rodeon vuoksi ja jos otettiin, tuo pakosti pukitti ratsastajansa aina alas kesken radan. Käyttäytyminen oli täysin ymmärrettävää selkäkipujen vuoksi, mutta vielä kesälläkin Sunny yritti saada minua alas vaikkei selkä ollutkaan enään kipeä.

Pukittelua tai tiikeröintiä ei tapahtunut nyt kuin ennen rataa ja lisäksi pieni hyppyloikka radan jälkeen, mutta radalla Sunny kuunteli eikä pelleilyt laisinkaan. Olen siis todella tyytyväinen tulokseemme ja selvisimme kaikenlisäksi ehjänä hengissä :)

Riehuva lehmäni

Maanantaina Sunnylla oli rennompi päivä, ja päätinkin illan kunniaksi kuvailla ponia sekä antaa sen tutkistella kenttää rauhassa. Kumminkaan poni ei saanut syöpötellä, mutta muuten neidillä oli vapaat ohjat tehdä mitä lystää ja tällä kertaa Sunny päätti kirmailla ympäri kenttää.

Valitettavasti väsyneenä liikutin kameraa Sunnyn mukana, joten kaikki epäselvyydet ja tärähdykset kuvissa ovat omia mokiani. Onneksi jossain vaiheessa huomasin asian ja koetin pitää kameran paremmin paikoillaan enkä pyörinyt ponin menon mukana, mutta silloin poni oli jo riehunut suurimmaksi osaksi eikä enään saanut äkkilähtöjä pukkilaukkaan. 

Muuten asetukset olivat mielestäni kohdillaan ja kuvista olisi voinut tulla vaikka kuinka kivoja jos en olisi tunaroinut :)

Tyhmä minä, ei tuollaista virhettä saisi edes tehdä.. *hakkaa päätä seinään*

Kentällä olikin pahaa ruohoa

Hmm.. Niin minkä otuksen omistan? 

Onneksi blogin osoite on erilaisuus kunniaan.. :D

 Niiin normaali.. :D 

Pieni suloinen lehmä

Sunnyn päässä olevan nahkariimun olemme saaneet Nooralta ja Hugolta, ja voi että se on todella ihana! Kiitos jättimäisesti vielä!