Ratsastushistoriani

Joku oli joskus kesämmällä nätisti toivonut ratsastushistoriapostausta, ja nyt päätin sen toteuttaa niinkuin lupasinkin silloin, toivottavasti tykkäätte vaikka tämä tuskin tulee olemaankaan mikään huipputeksti. Toivotaan ettei postaus ole liian pitkä ja tylsä :)

Aloitin harrastukseni ykkösluokalla olkessani joskus vuosina 06-07 hevoskärpäsen minua purtua Tavelan eli Kaupin Ratsastuskoulussa alkeiskurssilla, milloin kaikki pikkuponitkin olivat niin suuria etten päässyt maasta edes shetlanninponinkaan selkään. Hevoshulluuden ja -höperyyden ensiaskeleet saivat kunnon uranalkunsa ekalla kerralla tallilla, jolloin vain hoidimme, varustimme, taluttelimme poneja ja tutustuimme talliin sekä sen tapoihin.

Kyseinen poni on Leedi, jolla tuohon aikaan käytettiin kuolaimia että piuhoja, muutaman vuoden jälkeen ne otettiin ponilta pois ja tilalle vaihdettiin kuolaimettomat. Alla on myös viddeonpätkää tunnista, häpeän silmäni päästä. Antakaa anteeksi, poni oli todella iso ja aika laiska tasoiselleni tuolloin..:'D

Taipaleeni jatkui viikottaisilla tunneilla, kunnes alkeiskurssin molemmat osat oli käyty ja siirryimme jonkinmoisiin tasoryhmiin. Joka viikko oli tunti ja opin lisää asioita huimaa vauhtia.
Muistaakseni melkein kahden vuoden jälkeen vaihdoin päivää sekä opettajaa jolloin rupesin käymään vieläkin nykyisenkin opettajani, Karoliinan tunneilla. Silloin tällöin tunteja kävi pitämässä joku muu.

Muistaakseni olen tuossa videossa mustan ponin kyydissä, tai sen takana olevan ponin kyydissä, en millään dementikkona muista

Aloitin käymään aktiivisemmin tunneilla kahdesti viikossa, perjantaisin että lauantaisin ja kehitystä rupesi selvästi tapahtumaan esteillä sekä tietysti muutenkin, maastoesteitäkin pääsin kokeilemaan sekä uittamista. Poni jolla pääsin ensimmäistä kertaa uittamaan, on jo ollut hevosten taivaassa ikivihreillä muutaman vuoden ajan ja ikävä on kova. ~ R.I.P Daura ~

Kröhkröh.. Tuo asento on aika pro, häpeen.. No nyt vuosia myöhemmin on hyvä myöntää että pelkäsin hypätä tuolla shetlanninponilla noita maastoesteitä, sillä olin tippunut siltä vuosia aikaisemmin ekoissa laukoissa koska ukkosi sekä salamoi, ja pikkushettis sitä kovasti pelästyi enkä pysynyt äkkilähdössä kyydissä kauaa mukana. Myös "kavereiden" läsnäolo hermostutti ja sainkin tuosta aika kovaa kritiikkiä jälkeenpäin..xD

Sain suunnilleen samoihin aikoihin, luultavasti hiukan aikaisemmin hoitoponikseni Miltonin, vaikka alunperin yritin saada Sunnya siihen rooliin, mutta tammalla oli jo 3 hoitajaa ja Miltonilla vain yksi ja vaihtoehtoinani olivat nämä kaksi. Milomalo opetti minulle aivan järkyttävän paljon vaikka herra olikin kiltti ja ihana herrasmies, harmi että loppuvuosina en sillä unelmalla voinut enään mennä pitkän pituuteni vuoksi.

Muistan myös todella hyvin ensimmäinen heppaleirini kesällä 2011 Pykälämäessä, jolla oli aivan ihanaa! Hevosilla oli superjätti vehreä laidun ja ne pääsivät vapaasti myös rakennuksien luo. Koiriakin löytyi monia pennuista vanhuksiin ja hevosista pikkuvarsoista ja poneista jättiläisiin.

Kumminkin pieni tapaturma kävi minulle kesken leirin, kun estetunnilla menin Bambi-nimisellä isolla hevosella, joka nimensä mukaan hyppäsi esteet yleensä liian kaukaa ja ilmavaralla.

Alkuhypyt puoleenväliin saakka menivät oikein hyvin, mutta sitten Bambi loikkasi kaukaa esteelle ja horjahdin hypyssä alas. Tunsin kovaa kipua vasemmassa kädessäni ja kaikki ympärilläni oli kovin ylivaloisaa, en tahtonut nähdä mitään valonmäärästä paitsi epämääräisiä möhkäleitä. Avasin turvaliivini tarroista auki, mutta kipu vain yltyi yltymistään. Seuraavaksi olinkin kannettavana sisälle sohvalle makaamaan, jossa jälleen näinkin jotain. Leiri-ohjaaja käski minun liikutella olkapäästäni vasempaa kättä, ja kun sitä taaksepäin rupesin normaalisti liikuttamaan kuului kauhea rusahdus ja järkyttävä kipu yltyi, aiempaa ainakin kymmenesti suurempi.

Se todellakin huomattiin, ja sain valkoisesta verhoista sidotun kantositeen kädelleni ja lähdimme kaupunkiin terveyskeskukseen röntgeniin ja lääkärille. Siellä selvisi että solisluuni oli murtunut ja sain kunnon kantositeen. Loppuleiristä sain touhottaa kaikkea muuta, kuten ajaa maastossa kärryillä, hoidella hevosia ja koiranpentuja, mutta vikalla ratsastustunnilla nousin myös shetlanninponin selkään yksikätisenä ratsastelemaan. Muistaakseni joku otti siitä kuvankin, olen sitä pitkän aikaa yrittänyt metsästää x'D

Shetlanninponi jolla pääsin yksikätisyydestä huolimatta yömaastoon yhden leiriavustajan kanssa ajamaan ponilla, sekä samalla ponilla ratsastin viimeisenä päivänä

Muutaman viikon kannoin kantosidettä kädessäni, ja otin sen pois ennenaikojaan juuri kun olimme kesälomalla jossain lämpöisessä maassa matkailemassa enkä voinut pysyä hevosen selästä pois, joten pääsin jollekkin tallille pienelle maastovaellukselle ihanalla, hieman punaisensävyisellä hevosella jolla oli musta pystyharja. Hiukan jännitti nousta eri maassa aivan vieraan hevosen selkään ihmisten kera joiden kanssa en osannut edes kunnolla puhua, sillä vain muutama puhui englantia. Maasto oli fantastisen kaunis ja ratsastamani hevonen unelma! Yksi ilopukki siltä irtosi ja voi kun olin niin onnellinen päästessäni hevosen selkään pitkästä aikaa, tallillahan olin kumminki tietysti hoitamassa Miltonia joka viikko vaikken ratsastanutkaan.

Toisessa lämpöisessä maassa joskus myöhemmin vanhan laukkahevosen Blackin selässä maastoilemassa

Kuvassa olen pienenä jälleen jossain eri maassa heti ensimmäisen hevosen luona mikä tien vierestä löytyi.

Tavelassa eka tuntini solisluun murtumisen jälkeen oli Miltonilla estetunti, ja nautin joka hetkestä täysin siemauksin. Mikäs sen parempaa kuin päästä pitkästä aikaa rakkaimalla hoitoponilla liitämään esteistä yli, plus vielä kun ponikin oli erittäin innoissaan?
Voin joskus tehdä Miltonista tai Tavelasta ihan erillisen postauksenkin, sillä vanhoja kuvia löytyy todella paljon.

Oskulla Luomajärven hevoskievarissa tunnilla

Vuodet jatkoivat vierimistä, taidot ja tieto kehittyivät mutta heppahulluus ei laskenut ja Miltonin lisäksi sain Helmin hoitohevosekseni. Koulun tunneilla aina vain piirtelin hevosia, puheenaiheet olivat poneista ja aika kului mukavasti tallilla. Pääosin kävin vain Tavelassa, mutta olen myös ollut monissa paikoissa leireillä, kuten kahdesti Luomajärven hevoskievarilla, ekalla kerralla vain tunnilla ja toisella kerralla muutaman vuoden kuluttua leirillä, Harvialan hevostilalla, siellä Pykälämäessä ja Taikaperhosessa.

Kisailemisesta sen verran, että vasta pitkän ajan solisluun murtumisen jälkeen uskaltauduin kisoihin Miltonilla, ja kisailimme sitten Tavelan harjoitusmielisissä kisoissa monen monia kertoja, kunnes aloin kasvaa liian pitkäksi ponille ja vaihdoin ratsuni Helmiin. Heti ensimmäisissä kisoissamme 16.12.2012 voitimme meidän luokan ykkössijalla. En uskonut silloin kuulemaani! Harjoituskisojahan ne olivat mutta silti.

Linkki on tässä

Helmi voitti kyseisissä kisoissa minun jälkeeni vielä yhden radan, mutta sitten taas yksi rata meni yhdellä miehellä epäonnistuneesti. Hänen suorituksestaan löytyy youtubekanavalta awarti, jos jotakuta kiinnostaa, minun ja Helmin suoritus näkyy ylläolevassa videossa sekä youtubessa.

Samana vuonna aikaisemmin kesällä olin ollut toisiksi viimeisellä heppaleirilläni Harvialan hevostilalla, josta tuli myös paljon hyviä kokemuksia eri hevosilta ja meillä oli todella hauskaa. Se oli mukavaa vaihtelua päästä aina eri tallille kesäleirille Tavelasta.

80/90cm pysty ILMEELLÄ! 

Huomatkaa pikkuruinen kokoni tuolla ison estetaituri Kunkun selässä, enkä ole tuosta enään kasvanut. Samat pöksytkin löytyvät vielä kaapista. Tuonne olisi kiva päästä joku päivä taas vaikka tunnille ja katsomaan mitä heposia siellä vielä on, kaikki niistä kun olivat niin ihania.

Tunnit jatkuivat Tavelassa normaalisti leirin jälkeen jälleen, ja pääsin tietysti taas jokavuotiseen joulukulkueeseen, kunnes tuli uusi kesä ja viimeinen kesäleirini. Tälläkertaa se oli vuokrausleiri pienemmällä tallilla Sastamalassa, Taikaperhosen tallilla.

Saatiin tavallaan "omat ponit" koko leirin ajaksi, ja koska isoja hevosia ei ollut tarpeeksi pidemmille ratsastajille, sain toisiksi pienimmän ylikasvaneen shetlanninponin ratsukseni. Olen vieläkin täysin rakastunut Rikuun, poni oli huumorintajuinen ihanuus.. <3 Ratsastussuunnistuksessa pojanpullero söi karttani, shettis karkaili langoista kaverinsa perään, oli eloisan äänekäs.. Oih muistoja muistoja.

Riku oli kuulemma sellainen, että piti selvästi jostain henkilöstä tai sitten ei. Mikäli joku oli ruunan silmään huono tyyppi, ei poni liikkunut mitenkään mihinkään mutta onneksi tuo omistajansa mukaan piti minusta yhtä paljon kun vanhasta hoitajastaan eli todella paljon. 

Jos olisi hiukkasen enemmän rahaa pitää kahta ponia samassa paikassa, ostaisimme tuon heti, mutta snif kun raha ei kasva puussa. 

Elämä jatkui Tavelassa tuttuun tapaan, kunnes sain kuulla että talli lopettaa toukokuussa. Se oli elämäni järkyttävin uutinen, kasvoinhan puoliksi tallissa hevosten parissa. Asia tarkoitti myös kolmesta rakkaasta hevosesta luopumista, jotka olivat minun maailmani ja kaikkeni. Mutta ihme tapahtui kuin tapahtui, ja ostimme Sunnyn.. Enkä ole hetkeäkään katunut. 

Kiitos!