torstai 30. huhtikuuta 2015

Varusteetta meno

Muutama päivä sitten kokeilimme hetken aikaa Sunnyn kanssa varusteetta menoa, ja tämä herätti paljon erilaisia ajatuksia pääkopassani, joita haluan tuoda ulkoilmaan esille.

Videolta kaapattuja, pahoitteluni laadusta! (Sattuu omiinkin silmiinkin :D)

Ensinnäkin lähdetään liikkeelle siitä että hevosella ei ole varusteita joten hevosta ei voi pakottaa tekemään yhtään mitään. Kaikesta on aivan pakko keskustella keskustella ratsun kanssa ja varmasti ratsastajan voimakeinot kostautuvat heti ja lopputulos saattaa olla hiekan maistelua.

Ratsastaja joutuu käyttämään pelkästään jalkojaan, tasapainoaan, ääntään ja istuntaansa hevosen ohjaamiseen ellei hevosta ole opetettu kaulanaruun.
 Ohjissa ei ole siis mitään mahdollista "roikkua" tai ohjata kun niitä ei edes ole, mutta niinhän ratsastuksen pitäisi olla varusteillakin menossa! Eli tarkemmin selitettynä ohjillahan pitäisi vain asettaa sekä taivuttaa,

Namihetki! Poni oli aivan ihmeissään koko ratsastusksen ajan kun suitsia ei ollutkaan päässä

Asioista pitäisi neuvotella hevosen kanssa varusteillakin (ilman varusteita on "pakko") eikä pakottaa yksimielisesti ratsua tekemään mitä kuski haluaa, esimerkiksi voimakeinoin ja tätä voi olla vaikea ymmärtää.
 Toki tilanteet voivat olla erilaisia, mutta perus rauhallisessa tilanteessa kun haluaa kääntyä, käyttää ensin pehmeät avut; katse minne ollaan menossa, paino, pieni lonkan linjaus käännöksen suuntaan ja vasta tämän jälkeen herkästi pyytää pohkeella kääntymään eikä ensimmäisenä yllättää (joka aina todella häiritsee hevosen tasapainoa) hevosta iskemällä kääntävät pohkeet kylkiin ja kääntämällä ohjasta.

Pyrin aina itsekin tuohon, mutta kädellisenä olentona se ei aina onnistu, kuten Sunnyn pukitellessa nostan liian rajusti käden ylös jotta pää nousisi ylös, ja sitten myöhemmin suutahtaa itselleen kuinka olisi ansainnut mielummin tipahtaa.


Pointtini oli että ratsastuksen ei siis pitäisi järkyttävää määrää muuttua vaikka mentäisiin eri varusteilla tai ilman varusteita mikäli palaset ovat loksahtaneet kohdilleen ja luottamus on molemminpuolista.
 Tietenkin hevosella on oma mielipide ja omat päivänsä eikä aina voi onnistua. Joskus intoa on liikaakin, niinkuin ratsastajallakin on omat päivänsä ja mielentilansa.

Varusteetta meno kumminkin kasvattaa hevosen ja ihmisen suhdetta kun kuunnellaan hevosta, mutta toisaalta meno on ollut aikamoinen muotivillitys eikä sitä varten ole valmistauduttu ollenkaan ja lopputulos ei ole aina ollut kovin kaunista kun jarruja ei olekkaan löytynyt.
  Treenaamalla maastakäsin suhdetta, ratsastamalla muullakin kuin käsillä ja opettamalla hevosen pysähtymään miten haluat, auttaa todella tulevaa ratsastelukertaasi varusteetta ja se on silloin turvallisempaakin.

Valmentajani tosin sanoi, että oikeasti sinullahan ei ole hevosen selässä mitään kontrollia koskaan ollutkaan, se vain rauhottaa ihmistä "hallita" tilannetta.
 Todellisuudessahan monisatakiloinen hevonen voisi vaikka samantien heittää ratsastajansa pusikkoon ja riehua miten haluaa, mutta nämä ihanat eläimet pyrkivät miellyttämään ihmistä ja sitä tulee kunnioittaa. :)


Sunnylta odotin pukkiriehuntaa, mutta poni kuuntelikin todella hyvin ja oli erittäin ihmeissään mitä nyt tapahtuu ja tämä kerta oli vain kokeilua eikä poni vielä ihan tajunnut vapauttaan, ensi kerralla laitan satulan selkään ja mennään vähän lujempaakin ilman suitsia. :)

4 kommenttia: