Naurua ja kranaatteja sekä kuplivaa

Alotetaanpas siitä että tässä postauksessa ei ole aprillipiloja! DD:

-- Aikaisemmista päivistä kerron niiin hyvin kuin vain muistan ja valitettavasti näin aika "yleisesti".

Aivan ihania uutisia, ponin kipeä selkä on selkeästi menossa parempaan suuntaan, hierojakin kävi tänään (tiistai 1.4) ja pääsen treenaamaan läskimasua pois meiltä molemmilta oikein kunnolla. Satulan puuttuminen ei haittaa yhtään, tässä katotaan rauhassa jokin hyvä ja sopiva satula ponille ettei selkä pääse uudestaan niin kipeäksi. Tänään muutenkin meni hierominen paljonkin paremmin kuin ensimmäisellä kerralla kun ei mikään ollut enään niin uuttakkaan, Sani rentoutui todella nopeasti ja nautti hoidosta. 

Ainoa miinus tästä päivästä on se että neiti on hukannut etujalkansa kengän, eikä sitä löytynyt sitten, mutta onneksi 6 viikkoa edellisestä kengitystä rupeaa olemaan täynnä ja kengittäjää tarvittaisiin muutenkin. Saatiin naurun aihetta siitä että aina hierojan saapuessa Sunny tiputtaa kengän, niin kävi viimeksikin. :)

Hieronnan jälkeen lämmin loimi päällä.. :3

..josta tulikin tämä suloisuus mieleen.. :)

Hieman ajassa taaksepäin..

22.3, Liikutin Sunnya irtojuoksutuksella oikein kunnolla ja pidettii molemmat hauskaa, "kunnon" kamerakin oli tällä kertaa mukana ja käytössä. Hypytettiin myös ponia jonkinverran, ja samaisena päivänä hinkkasin talvikarvoja pois n.2 tuntia kunnes tein neidille Hidan -kampauksen (kuvasta selviää mikä ihmeen Hidan hääh :D) .

Sunny Hidanina, ja karvapäänä,
en ehtinyt vielä harjaamaan niitä poin kun rapsutin
tosiaan talvikarvoi pois :)

Hidan, hiukset melkei liimattu päänahkaan kii :'D
Tosiaan anime/mangahahmo Naruto nimisestä sarjasta

Hieman samanlaisia kuvia.. :'D

Videopätkiä näkyy uudesta videosta, Sama tamma - nimisestä videosta runsaasti. 

Sunnuntaina 23.3 sairastuin oksennustautiin, mutta käytiin siitä huolimatta hoitamaan poni illemmalla sekä maanantaina, kunnes tauti olikin ohi ! 

Siitä  päivä eteenpäin, 25.3 juoksutin ponia liinassa kunnolla aika myöhään illalla ja nousin sen jälkeen selkään kokeilemaan miltä neiti tuntuisi kävellessä ja ravatessa, sekä taipuessa. Ei mitään ongemia tullut, ei pukkeja, vain iloinen ja onnellinen omistaja poninsa selässä, kun selkä oli mennyt parempaan päin eikä muuta syytä voinut ollakkaa kuin vain epäsopiva satula ja kaikki olisi menossa parempaan päin, se jos mikä tunne on ihana. 

Kuvia ei ole, vain videoita, joita tulette näkemään omissa videoissani mitä tulen tekemään!:)

Loppuarkiviikko olikin sitten aikalailla vaan kunnon lenkeillä käymistä maastossa teitä pitkin heinää taskussa ja pirteä poni vieressä sekä joinain päivinä kuulokkeet korvissa ja musa soimassa jja vielä Sani lyömässä rytmiä kavioillansa tai laulamassa puskille.. :)

Paras kaverini, Riia/Kari/Ripe(ja kaikki muut muunnokset) tuli perjantaina (29.3) tallin jälkeen kahdeksi yöksi, sillä seuraavana päivänä oli cosplaytapahtuma, Tampere Kuplii, mutta kuvia en nyt aatellut laittaa vaikka niitä kertyikin paljon.. :)

Lauantaina 30.3 Tampere kupliin jälkeen menimme molemmat tallille ja yllätysyllätys irtojuoksutettiin Sunnya onnistuneesti ilman raippaa ja hypytimme sitä muutaman kerran, sekä löhösimme tammaa vasten keskellä mutaista kenttää josta se jopa tykkäsi. Kunnon loppukäynnit taittuivait maastossa kävellen jolloin Kari hukkasi puhelimensa akun maastotielle taskustaan, eihän siinä kukaan sitä huomannu ja jos Sani edes huomasi, ei sitä olisi edes kiinnostanut.. Akku löytyi kun löytyi, lenkki onnistui aivan mahtavasti, ja oli kivaa mennä kahden ystävän välissä käveleen kauniiseen maastoon puolipimeässä/auringonlaskussa. Onnistunutta siis. 

Sunnuntaina 31.3 Tampere Kupliin jälkeen oli ihanaa tavata paras ystävä kaikista, Neiti Lehmä, ja hoitaa se kunnolla ja päätyä kuin tyhjästä kävelemään Liuksialan kartanon ohi johonkin mutkalle josta vähän matkan päästä olisi ollut joku talli. Kävelimme reippaasti musiikin tahdissa, korvat hörössä, ilman mörköjä. 

Kunnes.. 6-7 moottoripyöräilijää näkivät meidät, vilkaisivat nopeasti toisiinsa, ja kiihdyttivät meidän ohi. Poniparka pelästyi tottakai, pomppasi pystyyn sekä tien molemmille puolille stressaantuneena ja pyrkien kotiin, turvaan. En päästänyt irti, vaikka ois kyllä ollu iha oikei jos oisin keskaria tai kranaatin tai pari heittäny tai jos poni ois potkassu jotai päähä. Ihan sama mitä, ei ole ihan oikein pitää hauskaa näin:

"hehhee kato tyttö ja poni! Katotaa kuinka hyvi se osaa heppoja käsitellä, kjehheh"

"Ollaa vähä liia cooleja hidastaa, se on noloo"

"Kivaa katella ku hevonen nousee pystyy ja saa kohtaukset!!!"

Ne ei ihan ymmärrä mitä ne tekee sillo eikä viitti kuunnella, ja se on typerää. Pitäis pistää ne jokainen rauhottaan ja pitään pillastuneesta hevosesta kiinni ni katotaa mihi suuntaa naamat menee. 

Onko teistä tosi kivaa ku .. esim lyötte tai puhutte hirveitä parhaalle kaverillenne tai syrjitte sitä kunnes se rupee itkeen ja saa pahan olon ja haluaa turvaan? No ei ehkä ihan sama asia, mutta lähellä.

Varmasti teillekkin on käynyt jotain tollasta, aivan varmasti? Kertokaa ihmeessä, kiinnostaa kuunnella kuinka tyhmiä ihmiset voivat olla!

Kesti sitte ainakin puoltuntia lenkin aikana ennenkun Sunny kunnolla rentoutu ja vähän ketutti meitä molempia jonki aikaa, mutta sitten aattelin ettei sille vaa mahda mitää, noita riittää joka hevosen sekä ihmisen pulmaksi.

Muuten lenkki oli taianomainen, aivan ihana ja toisiksi paras kaikista :)

Tästä päivästä kerroinkin sitten jo ensimmäisenä, pahoittelen dementiaani ja sekavaa päiväjärjestystä! Älkää koettako asettaa noita ns "aikajanalle" vaa koettakaa lukea vaan..

Ja tiedän että blogi on poniblogi, mutta kirjoitin myös pikkusen muutakin.. :)
Toivottavasti saitte sekasorrosta selvää D:

SUNNY JA MINÄ KIITÄMME !