Ratsastuskoulut

Tässä vakavampi mielipidepostaus ratsastuskoulujen hyvistä että huonoista puolista, joita olen itse nähnyt omilla silmilläni, kokenut nahoissani ja myös kuullut muilta.
 Postauksesta saa myös vetää herneet nenäänsä ja kertoa mielipiteensä, mutta toivon että jokainen on kriittisempi tuleviin talleihinsa, vaikkei täydellistä tallia olekkaan. HUOM! Saatan myös hieman yleistää, eikä läheskään jokapaikassa joka asia pidä paikkaansa mutta tässä nyt kaikki yleisesti hyvät että huonot puolet.

Mikä sitten on vikana ratsastuskouluissa? 

Ensinnäkin hevosten olosuhteet. Ulkona tarhailu on vain muutama tuntista, josta muu aika vietetää tunnilla työskentelyn parissa tai karsinassa, jotka ovat usein liian pienet ilman mitään virikkeitä kuten ilman ikkunaa.

Loimet eivät myöskään ole välttämättä tarpeeksi kunnolliset jolloin kaikki kylmä ja sade pääsevät läpi jäykistämään jäykkiä lihaksia entisestään tai hevosia ei loimiteta. Tästä on oma kokemus, saimme Tavelasta Sunnylle mukaan vanhan erittäin kuluneen sadeloimen, joka oli liian pieni ja päästi kaikki vedet läpi ja tälläinen loimi vain pahensi selkäkipua.
 Muutenkin siellä harvoin loimitettiin hevosia muullakuin sateella, vasta yli 20 asteen pakkasessa.

Varusteisiin ei paljoa rahaa laiteta, vaikka se tarkottaisikin aivan vääränlaista satulaa häntäremmillä ponille minkä seurauksena siltä tuhoutuu selkälihakset ja se rupeaa heittelemään ratsastajia alas.      

Satulahuovatkin ovat kuluneet ja likaiset, plus satulavyöt hiestä kovettuneita,
 suitsien nahka on kulunutta ja pahassa tapauksessa saattaa hangata hevosta, kuolaimet kuluneet ja saattavat olla liian vahvat kyseiselle hevoselle eikä asiaa auta ylimääräiset martingaalit tai apuohjat.

Kaviolassa satulaseppä kertoi Tavelassa käydessään että kaikki satulat olisi voinut pistää uusiksi, ne olivat niin epäsopivia.

Vanhat, hieman kipeät ja huonojalkaisemmat hevoset joutuvat tekemään mahdollisimman paljon töitä eikä eläkkeestä ole tietoakaan, kuten muistaakseni noin 27 vuotta vanha Rommi teki moneja tunteja päivässä vaikka sillä oli selvästi vahvat ikääntymisen merkit joka puolella, erityisesti jaloissa.
 Jalkojen kylmäys ja muu jalkojen hoito on olematonta, vaikka tunnilla olisi juuri hypätty rankasti reilun 100cm rataa, mikä ihmetyttää minua toden teolla.

Kaikki ovat muutenkin varmasti kuulleet tuntihevosten jekuista ja turtuneisuudesta, tämä tulee yksitoikkoisesta työstä jota hevonen ei haluaisi tehdä joten tietenkin se yrittää välttää työnteon.

Hevoseen ei myöskään keskitytä hirveästi yksilönä vaan panostetaan enemmän ratsastajan kehittämiseen ja sen hyvinvointiin esim kehittämällä toimistotilaa, kahviota, juoma-automaatteja ja hienoja vessoja.
 Tämä on ihan ymmärrettävää, eihän tallilla muuten kävisi porukkaa elleivät olosuhteet olisi ihmisille mukavat, mutta valitettavasti hieman liikaa panostetaan ihmisiin ja hevosten hyödyntämiseen kuin hevosen mielenterveyteen ja monipuoliseen tekemiseen.

Harva tuntihevonen oikeasti sopii työhönsä, monet ovat 'yhden ihmisen hevosia' tai muuten vain eivät kestä tietyntyyppisiä ratsastajia ja niiden jatkuvaa vaihtumista. Pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä hevosen olevan herkkä suusta ja kyljistään ja sen vuoksi hevosparka joutuu kestämään liian kovia apuja.
 Eipä sitä paljoa mietitä ratsastuskouluissa, ennenkuin ratsusta on vaaraa ja liian paljon vaivaa.

On ratsastuskouluissa hirmuisesti hyvääkin ja osa hevosista sopii sinne kuin nakutettu!

 Talli on siisti, osaavat ja hyvät opettajat jotka tosin joskus saattavat olla työhönsä väsyneitä, oppii ratsastuksen ja hevosen perusasiat, luultavasti mahdollisuus hoito- tai kisahevoseen, jatkuvasti apua saatavilla, kokoajan valvovan silmän alla ettei onnettomuuksia pääse tapahtumaan, ratsastajaa kehitetään paremmaksi kokeneella hevosella, mahdollisuus mennä erilaisilla hevosilla ja oppia niiltä jokaiselta jotain, ei velvoitetta mennä tallille ja antaa erityisen hyvän pohjan ratsastusralle.

Hevosiin ei vain keskitytä paljoa ainakaan alkuhuuman jälkeen pitäjien hieman väsähdettyä, johtuen luultavasti Suomen kalliista hinnoista ja pienestä budjetista, onhan ratsastuskoulu bisnestä.

Suurimmaksi osaksi hevosilla ratsastuskouluissa ihan hyvä olla, ruokaa ja liikuntaa saa sekä edes vähän ulkoilua ja lajitoverin seuraa, mutta joidenkin hevosten luonteet eivät vain sovi sinne.