Se rentous ennen kuin käy pahemmin

Käyn nykyään Herttualassa tunneilla, koska minulla on edessä ratsastuksenohjaaja-soveltuvuuskokeet  toukokuussa, jota varten pitää ruveta tosissaan reenailemaan, ja on myös hyvä päästä hyppäilemään säännöllisesti esteitä ja puksuttelemaan koulua muulla kuin pikku raakalihallani, vieläpä koko tunnin tarkan open silmän alla.

Olin 3.3 kahdella tunnilla, perusvakkarillani sekä rästitunnilla. Molemmissa oli ohjelmana pikkuesteitä, mikä oli kannaltani superhyper hyvä.

HUOM! Postaus on hyvin pitkä, jos tiedät ettet jaksa kokonaan lukea, niin lukaise edes viimeiset osiot :)

Vakkaritunnilla menin Gömbillä, mustalla ihanuuksella, jolla olen nyt muutamaan otteeseen mennyt peräkanaan. Gömbi on kuulemma ja selvästi vaikea saada tasaiseksi avuille, pois kirahvimoodista. (riippuu toki ratsastajasta, heposen päivästä ja onko tottunut menemään Gömbin tyyppisillä hevosilla)

    No.. Tunti alkoi aika lupaavasti, sain käynnissä Gömbin suhteellisen tasaiseksi ja mukavaksi, mutta ravissa lähti alamäki. En asettanut enkä pyytänyt tarpeeksi, olin liian nopea kädellä enkä käyttänyt pohkeita. Olin ihan nukuksissa, en keskittynyt, jännityin eli ratsastin päin mäntyä. En tiedä mitä kävi, toivottavasti ei käy toiste.

Esteillä keskityimme suoristamiseen ja suoraan hevoseen, aluksi vain puomeilla ja sitten pikkuisella minipystyllä. Ne onnistuivat ihan hyvin pienillä korjauksilla, mutta jokaisen esteen päällä olin hyvin jännittynyt. Tästä lisää toisen tunnin osuudessa, sillä myöhemmin oli ihan sama juttu.  

Gömbi oli onneksi tyytyväinen tunnin jälkeen ja ihanan seurallinen, vaikkei yleensä niin pirteä ja seurallinen olekkaan

Tämä tapahtui ihan omasta syystä, ja voin edelleen pahoin. En säikähdyksestä, vaan siitä että aiheutin tuon Miltoparalle olemalla täysin kusipää mulkku.

Ja sitten se toinen tunti, voi kun häpeän silmät päästä. Alkutunnista verkkailimme itsekseen, menin esteratsuvakkari Miltolla, ja poika toimi oikein mallikaasti pienen taivuttelun jälkeen eikä ollut minkäänlaisia ongelmia.
   Paitsi esteillä.. Heti ensimmäisellä esteellä meinasimme rymähtää maahan, kun en myödännyt tarpeeksi, tai siis korjaan ollenkaan. Ihan 100% minun omasta syystä vaaransin hevosen ja olin sille HYVIN epäreilu. Suutuin itselleni niin hirveästi siitä tapahtuneen jälkeen, ja olisin halunnut lähteä tallilta ja unohtaa koko ratsastamisen. En vaan hyväksy sitä että hevonen meinasi kaatua täysin minun syystäni, ties mitä siinä olisi voinut tapahtua raukalle. Rupesin miettimään että kehtaanko ratsastaa enään koskaan tai näyttää naamani Herttualassa enään? 

Tunti lähti sujumaan paremmin vaikken täysin rentoutunutkaan ja asentoni oli päin helvettiä. En tosin keskittynyt tehtäviin ollenkaan, muttei se haitannut kun Milto varmana hevosena hyppää vaikka silmät kiinni.

 Tunnin jälkeen Milto vaikutti ihan omalta itseltään eikä yhtään närkästyneeltä tai kiukkuisalta, päinvastoin! Herra touhotti, hamuili, kuolasi ja kiehnäsi kokoajan, vaikka Miltolla olisi ollut täysi oikeus potkia ja purra tällästä ihmisriekaletta, mutta ei. Milto oli oikein mielissään tunnin jälkeen. 

Alla pari viikkoa vanhaa videota toisen karsinasta. :)

Mistä tämä jännittyneisyys on sitten alkunsa saanut? 

Sunnysta. Siitä pienestä pukittelevasta palluraisesta, jolla suostuin viimeiset kunnon esteeni hyppäilemään Tavelassa reilu kaksi vuotta sitten, ja lisäksi siitä etten ole hyppäillyt sen jälkeen kuin satunnaisesti ja nekin harvat kerrat koulusatulalla ja samaisella ponilla. 

   Asentoni on täysin vääristynyt siitä mitä se oli ennen, Sunnyn ansiosta. Olen nykyään hyvin jännittynyt, nojaan taakse, en myötää kunnolla, puristan jaloilla, ylävartalolla en myöskään myötää... = olen valmistautumassa Sunnyn bravuuriin, pää alas ja stoppi heti esteen jälkeen ja tarvittaessa pukki tai pari.

Voitte vaan kuvitella kuinka paineissani oikein olen, nimenomaan olisi pakko olla rento, se on tällä hetkellä tärkein asia mikä pitää saada aikaiseksi. En osaa luottaa allaolevaan ratsuuni etteikö se pukittaisi, hyppäisi pystyyn tai muuten vain heittäisi minua selästään, se on päässyt liian syvälle selkärankaani ja normaalitilaksi. Kun rentoutta saadaan, onnistuu kaikki muukin.
    Ennen Sunnya olin meinaan vaikeilla estetunneilla, haastavia tehtäviä, reittejä ja esteitä, joten niissä ei ole ongelmaa eikä myötäyksessäkään kun vaan saadaan luottamus ja se rentous.

Ennen Sunnya, olette varmaan tämän hehkeäilmeisen kuvan nähnyt aikaisemmin. Valitettavasti en omista lähestulkoon mitään kunnon ratsastusmateriaalia vanhoilta vuosilta.

 No mutta naiset ja herrat, saanko esitellä pienen ponini Sunnyn.

Pysyäkseni selässä, jouduin jännittämään kaikki lihakseni ja ennenkaikkea olemaan myötäämättä kaulalle tai olisin lentänyt siitä suoraan sukeltamalla ennenkuin poni ehtii edes pysähtyä.

 Tätä videota josta olen ottanut screenshotit en omista, enkä itse ratsasta!

Sunny joutui kärsimään ihmisten virheet, jouduin kärsimään Sunnyn ihan syystä tulleet virheet ja nyt Herttualan hevoset, etenkin Milto joutuu kärsimään minun virheeni jotka ovat saaneet alkunsa ihmisten virheistä. Kauhea noidankehä, ja ihan ihmisten aiheuttama.

Linkki videoon

Että hevoset onkin puhdassydämisiä ja antavat paljon anteeksi, liikaakin.
Nyt voin vain arvostaa sitä enemmän kuin mitään muuta.