torstai 10. maaliskuuta 2016

Ratsastajamainen olo saapui

Tiedättekö sen tunteen kun  jää tosi hyvä mieli ratsastuksesta, vaikka aluksi ajattelee ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään? 


Tänään oli jälleen ratsastuskoulun tunnin vuoro, jota ennen piti kiiruhtaa Sunny hoitamaan ja ratsastamaan. Reenit jäivät lyhykäisiki, vain noin 20 minuutin pituiseksi käyntityöskentelyksi loskaisella kentällä. Voitte vain arvata kuinka Sunny 'arvosti' vedessä pikkujaloillaan kävelemistä.
     Alunperin ajatuksena oli tehdä avotaivutuksia, sulkuja sekä pohkeenväistöä, mutta poni oli sen verran sitruunanaama, että jätin kunnon työskentelyn pariin onnistuneeseen väistöön ja eteenpäin liikkumiseen. 

 Sulanut jääkiekkokaukalo ja erittäin närkästynyt pikkuponi.

Vääntynyt banaaniratsastaja ja ratsu joka inhoaa kavioidensa kastumista

 Ajoittain Sunny jaksoi keskittyä ja olla hieno, mutta suurimman osan ajasta näin ei ollut.

Kasaanpainettu ratsastaja, joka näyttää maalipurkilta

Hiukset osuvat melkein pehvaan, parturin aika ratsastajallekkin?

Maalipurkki ja sitruuna bongattu


Koulupainoitteisella estetunnilla menin torstain vakkarillani, mustalla rakkaalla Gömbillä. Olin aluksi pala kurkussa ja hieman pettynyt nähdessäni hevoslistat ja sen nimeni perässä. Samalla sekunnilla viime tunti painautui mieleeni, erityisesti huono ratsastamiseni ja oletin tästä tunnista tulevan aivan samanlainen epäonnistuminen. Jo Sunnya ratsastaessa rupesin miettimään kuinka en taaskaan osaa tulevalla tunnilla ratsastaa, ja että sen oli pakko olla joku enne ettei ponin kanssa kevyt reenailu onnistunut.

Kaikki epäilykset ja "enteet" osottautuivat vääräksi, tunti ei mennyt todellakaan ainakaan yhtä huonosti, vaikka tehtävät vaikeutuivat ja Gömbi vaikutti energiseltä touhottajalta. Sain heti käynnissä hyvän tuntuman ja pyöreyden, mikä aluksi ravissa hieman kärsi, mutta löysin hyvän fiiliksen uudestaan, ihan vain keskittymällä ja oikeasti hommia tekemällä. Rentoutta sain hokemalla itselleni että tästä pitää nauttia ja kuinka kivaa tämä onkaan.

Videokamerasta loppui tila heti alkutunnista, mutta onneksi äiskäni nappasi toisen kameran käteensä ja otti kuvia. Vain pari onnistui pimeässä maneesissa kameran omilla asetuksilla, joten jouduin pimeitä kuvia muokkailemaan.


Tunnin tehtävänä oli este lävistäjällä, heti sen jälkeen raviin ja laukanvaihto ravin kautta parin askeleen sisällä ja tavallaan kaheksikkona toisesta suunnasta sama juttu samantien. Keskityimme hirveän tarkasti suoruuteen, hevonen ei saisi lavallaan, kaulallaan tai pehvallaan mutkitella/taipua/puskea mihinkään, ja laukanvaihdon piti tapahtua todella nopeasti ettei vastalaukassa kaarettaisi uuteen kierrokseen.          

Gömbin kanssa rata sujui ihan hyvin, vaikka hieman se oli asettunut kaarteen suuntaan parilla kerralla enkä saanut viimeisellä kerralla Gömbiä enään raviin ajoissa, toinen vain kokosi ja lyhensi laukkaa ja olisi halunnut mennä ja mennä.

Kiehtova kuva heilumisesta

Pahoittelen kuvien laatua enemmän kuin paljon, valitsin parhaimmat kuvat vaikkei sitä heti uskoisi.
Esteillä olen ruvennut löytämään pikkuhiljaa rentoutta enemmän myötäyksessä, ei parane nyt Sunnylla loikkia virkistyshyppyjäkään vähään aikaan..

Ehkä oonkin oikeesti demoninaamainen niin että silmät vuotaa ja kalju

Ratsastaminen meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi ja oli ihanaa huomata jotain edistystä tämän kauneuden kanssa. Gömbi on omalla tavallaan kuulemma yksi tallin vaikeimmista kouluratsuista, mutta silti se tuntuu paljon helpommalta ratsastaa kuin Sunny. Hieman samoja piirteitä näissä tammoissa on, ehkäpä siksi Gömbistä on tullut lempparini? ~ Miltoa unohtamatta!

Tunnin jälkeen oli tosi hyvä fiilis onnistumisesta, ja oli ihanaa tajuta ettei ratsastustaitojeni toivon hiventä kannata heittää hukkaan vaan tehdä enemmän hommia kehittymisen eteen. Eihän ne taidot itsestään parane.
       Huomenna onkin hyvä jatkaa reenaamista Sunnyn kanssa kunnon kouluväännöllä, siitä pyrin toteuttamaan postausta. Pääsisitte viimein meidänkin reenailuun mukaan.

Nyt syttyikin kunnon ratsastajamainen olo, joka kehtaisi kisata ja joka kehtaa kutsua itseään ratsastajaksi.
Motivaatio on nyt huipussa itseni että Sanin kehittämiseen!


Millainen tämä postaus oli mielestäsi, tykkäsitkö enemmän sisällöstä vai ulkonäöstä vai et kummastakaan? Ovatko ratsastuskoulupostaukset sinulle ok? 


Olen niin epävarma koko blogista ja siitä mitä kirjoitan, sen takia kyselyitä on jatkuvasti ja paljon. Suuri kiitos kaikille vastanneille, kommentoijille ja lukijoille, ette arvaakkaan kuinka paljon piristätte päivää! Kritiikki on myös toivottua ja parannusehdotukset vielä toivotumpaa.



6 kommenttia:

  1. Mun mielestä on tosi kiva lukea tuntipostauksia, vaikka olenkin maailman epäaktiivisen kommentoija:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha ei se mitää! Itse oon kans tosi huono kommentoimaa.. pitäis vähä petrata sen asian kaa :D ja instassa ei uskalla niinkä laittaa kommenttei, en tiä mikä siin on :'D

      Ja kiva kuulla, tuovathan ne kyllä jotain vaihtelua (ehkä?) Kiitos :)

      Poista
  2. Mä taas luen mielummin postauksia, joissa Sunny on. En tiedä miksi :D Mutta ei mua haittaa yhtään nuo tuntipostaukset :) ps. tykkään kovasti tuosta Sunnyn sitruuna-ilmeestä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se kun pääsee paremmin menoon mukaan ja se on vaihtelevampaa :D Ja onhan se Sunny ihana haha, varsinki toi sitruunanaama..
      Jes kiva kuulla etteivät ne kumminkaan haittaa, pyrin pitämään ne pienemmällä osalla ja Sunnyn kuulumisia etusijalla.
      Kiitos! :)

      Poista
  3. millä tunnilla sä käyt herttualassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn torstaisin klo 18 tunnilla sekä sunnuntaisin estetunnilla klo 16, varmaan jonkin ajan kuluttua käyn pelkästään estetunnilla :)

      Poista