sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

2 v 11 pvä

Siitä on vähän reilu kaksi vuotta, kun perheemme astui kavioliitoon kirjavan ponin toimesta sunnuntai-aamuna, juuri ennen hiihtolomaa.

24.2.2014 Taipale alkoi Tavelan toimistosta, jossa juttelimme Ritun ja äiskäni kanssa vielä viimeiset siivut Sunnyn asioista ja kirjoittelimme omistajanvaihdospapereita. "Yllätyksenä" munasin heti tässä vaiheessa kirjoittamalla kuulakärkikynällä tietojani vanhan omistajan kohtaan uuden omistajan sijasta, koska olin halkeamaisillani jännityksestä. Tästä se alkaisi, unelma toteuisi.


Meidän alkutaipale oli takkuista, täynnä haasteita ja pukittelua, mutta pikkuhiljaa se lähti siitä sujumaan ja opittiin tuntemaan toisemme. Itseasiassa nykyään Sunny tuntee mut paljon paremmin kuin itse itseäni tunnen!
Muistan, kun Sunny rupesi Alangon tallilla vapaalla heinällä hyvinkin nopeasti pyöristymään, ja lähtiessämme poni oli superläski. Ehdimme tosiaan olemaan siellä vain muutaman kuukauden ennen Katilaan muuttoa ja siinä ajassa poni oli ehtinyt itsensä pullaksi syödä.


Tämännäköinen paksukainen joutui Katilassa kunnon dieetille

Ekan hieronnan jälkeen, selkäkivuista pois pääseminen oli yhtä tuskaa! Ponikaan ei aluksiarvostanut hierontaa sitten yhtään.

Tuolla pellolla ei muistaakseni olisi saanut mennä, silti juoksuttelin kerran Sunnya sen laidalla ja siitä taisi tulla vähän sanomista

Joku ihme kyllä tapahtui että tämä pirtsakka poni tuli osaksi perhettämme, en koskaan kuvitellut hevosta tässä huushollissa ennen kuin muuttaisin omilleni ja nyt saan muuttaa ponin kanssa omilleni. 
Onneksi näin kävi, Sanion ollut paras asia mun koko riekaleisen elämän aikana, pitänyt sen jotenkin kasassa ja piristäny lähes jokaista omaa päivääni. Olen yrittänyt antaa saman verran takaisin, ja pyrkinyt piristämään ponin jokaista huonoa päivää jollain tavalla. Senpähän takia meillä on kahden vuoden ajalta vain yksi päivä taukoa toisistamme, toisaalta säälittää ponin puolesta kun se joutuu kattelemaan naamaani joka ikinen päivä :'D


Suurimmat kiitokset kuuluu Sunnylle ja äiskälleni, joka mahdollisti tämän koko sopan, enkä voi millään lopettaa olemasta kiitollinen kaikesta tapahtuneesta. Näin hienoa ponia en kylläkään välttämättä ansaitsisi itselleni, niin hieno se on. 
Toisaalta, en myöskään ikinä Sunnysta luovu, ja toivon että meillä olisi vielä mahdollisimman monta vuotta edessäpäin ja lukemattomia ihania yhteisiä hetkiä.


6 kommenttia: