Perjantain pomput

Pahoitteluni että tämä postaus on jälleen treenipostaus, mutta joulukuun puolella treenipostaukset jäivät vähemmälle joten ajattelin saada teidät mukaan meidän normiarkeen.
 Yleensä postaukset siis ovat monipuolisia, eikä useampaa treenipostausta tule koskaan peräkanaan toisin kuin nyt. Seuraava postaus siis sisältää jotain aivan muuta kuin treenailua, ei hätää. :)

Karoliina tuli tietysti jälleen pitämään estetuntia kaverilleni ja minulle, mutta pian muutaman hypyn jälkeen hän huomasi kaverini hevosen ontuvan hiukan etujalkaansa eikä kaverini voinut missään nimessä hypyttää epäpuhtaasti ravaavaa hevostaan. Harmin vuoksi heidän osaltaan tunti oli vain kävelyä ja jalan tarkkailua. 

Tunnista tuli melkeinpä kokonaan yksityistunti Sunnylle ja minulle pienillä ristikoilla, vaikka tunnista menikin aikaa palkkatauokoihin ponille jokaisen hypyn tai edes hypyn yrityksen jälkeen.

Tehtävänä oli aluksi erikseen kaartaminen ristikolle, jonka jälkeen toiseen suuntaan sama toiselle ristikolle. Tunnin lopuksi ne piti mennä kaarevana ratana peräputkeen niinkuin kuvassa näkyy.

Sunny oli todella innoissaan esteistä ja neiti oikein imi kunnolla pikkuesteille, joten jouduin ratsastamaan laukkaa lyhyemmäksi, tukemaan todella hyvin ohjalla mutta silti ratsastamaan laukkaa eteenpäin. 

 Välillä Sunny ennakoi esteille menon ja nosti laukan etukäteen vaikken mitään pyytänyt ja tuli hiukan epävarma olo olla kyydissä, sillä pelkäsin ponin sekoavan rakettimaisesti pukkilaukkaan.

Hypyt olivat kutakuinkin kahta jalkasekoilua huolimatta erittäin onnistuneita ja Sunny yritti jatkuvasti parastaan ja keskittyi innostuksen ohella myös jalkoihinsa. Onneksi innostus ei päässyt pukkilaukkaan asti, varmuuden vuoksi pistin neidin keskittymään silloin tällöin pohkeenväistöön ja pysähdyksiin.

Menomme oli eteenpäinpyrkivää, tahdikasta ja sanoinkuvaamatonta; Joidenkin esteiden kanssa tuntui kuin olisimme olleet yhtä ja katsoisimme estettä samoista silmistä. Yhden tälläisen hypyn jälkeen opettajani kysyikin minulta "Miltä tuntui??" ja yritin änkyttää vastaukseksi että aivan mahtavalta, molemmat olivat läsniä toisillemme ja tuntui kuin olisimme puhuneet pari sanaa sanattomasti.

Pystyin jopa katsomaan etukäteen ponnistuspaikat, eivätkä hypyt olleet enään niin yllättäviä kanaloikkia vaan viime estepostauksessa tavoiteltuja nättejä kaaria esteen yli. 

  En olisi koskaan uskonut Sunnyn hyppäävän näin nopeasti ja niin hyvin jalkojensa kanssa, sen vuoksi pompuissa oli todella paljon helpompi olla mukana, sillä oma esteistuntani on kärsinyt Sunnyn pukkien ja outojen hyppyjen vuoksi aika paljon mitä se oli ennen hypätessäni muilla hevosilla.

Onneksi meillä on kaksi hyvää valmentajaa, joista toinen kehittää meitä esteillä ja toinen koulussa. Karoliinaa eli mm.tämän tunnin pitäjää en osaa kutsua valmentajaksi vaan vuosien tottumuksen mukaisesti opettajaksi. Iso kiitos Sunnyn onnistuneista hypyistä kuuluu hänelle.

Sunny oli aivan mahtava estetykki, jonka takia tunteeni olivat katossa ja jalat velttoina, jälleen selvisimme hengissä enkä teidän harmiksi maistellut maneesin pohjaa päivälliseksi. :)